perjantai 19. kesäkuuta 2020

Kirjoitushaaste Miksi ihmiset puristaa hammastahnatuubin ihan viimeiseen asti?

Kylpyhuoneen kaapissa tai peilitasolla seisoo yksi parisuhteen riitojen aiheuttaja. Tai se makaa, jos sitä ei ole aseteltu huolellisesti korkkinsa varaan seisomaan. Tai joissain kodeissa se nojaa hammasmukin sisäpintaan. Hammastahnatuubi siis

Tuubia voi puristaa, ja sitä voi puristaa oikein tai väärinUseille tuntuu olevan tärkeä asia, että sitä puristetaan juuri oikein eikä väärin. Päästä eikä keskeltä kuuluu yleinen mielipide. ”Miten se voi ottaa kiinni keskeltä ja vaan puristaa sen kouransa väliin?” Terhakka tuubi kutistuu olemattomiin raavaan käsittelyssä ja jää henkitoreissaan makamaankylmälle lasille. Ja niin miks sun aina pitää-riita on valmis, ihan kuin kyseessä olisi isompikin asia. Kyseessä on yhdenlainen tapa puristaa hammastahnatuubia. Riitelijällä on eroava tapa.

Meillä toinen puristaa keskeltä ja toinen päästä, hyvässä balanssissa mennään. Eikä me riidellä asiasta koskaan.Usein voisi olla hyvä, jos kundikaverini kävisi pesemässä hampaat ensin, niin voisin sitten sen jälkeen mennä puristamaan tuubin muotoonsa. Mutta lopulta, kukapa sitä yöllä siellä kylppärissä katselee? Tai päivällä, kun olemme töissä. Peilistä se voi itseään ihailla, siinä kaikki.

Kirjoituksen idea itse asiassa lähti yhdestä illasta, kun katselin kundikaverini ilmettä hänen puristaessaan hammastahnaa ulos tuubista mielihyvään sekoittuva keskittynyt irvistys kasvoillaan. ”Vielä sieltä tulee sullekin”...Kiitin ja tarjosin harjani tahnanokareen alle. Mietin samalla mikä saa siis ihmiset puristamaan hammastahnatuubista viimeisetkin täytteet pihalle.

Äitini kertoi vetävänsä tuubin lavuaarin posliinista reunaa vasten niin littanaksi kuin jaksaa. Voi sitä tuubia sen käsittelyn jälkeen! Itse tungen hammasharjani harjakset usein viimeisiä vetelevän tuubin suuaukosta sisään. Tuskin sen mukavamman tuntuista... Tai teen putkilosta kunnon origamin. Tule, tule jo.... tahnani... Tätä en kuitenkaan voi hyräillä, sillä kyseisen origamin tekemiseen tarvitaan kaksi kättä, molemmat jotka minulla on. Hammasharja on siis otettava hampaiden väliin. Ja näin irvistyskin on valmiina, kun alan houkutella viimeisiä tahnoja pihalle kolostaan.Tulkaa, tulkaa jo…

Tai ehkä loputtoman puristelun ja irvistelyn syy on säästäminen, tuhlaamisen välttäminen. Jos tuubista jotain ulos vielä tulee, se on saatava käyttöön. Kumma, etten siltileikkaa tuubia kahtia, kuten teen käsivoiteelle, ja kaavi lopputahnaa suoraan harjaan

Tai sitten pusertamisen syy on nautinto, onnistuminen, kun saa sen viimeisenkin tipan tikistettyä ulos. Tai sittenperiaate? Tästä on maksettu; minä otan, mikä minulle kuuluu. Ja näin myönnän, etten ole keksinyt mitään suurempaa filosofiaa tälle arjen tavalle. Mutta mietin edelleen, montako tuubia voin jättää ostamatta, kun puristaa aina kulloinkin käytössä olevasta tuubista viimeisenkin pisaran ulos? Jääkö säästö yhteen vai voiko ähellyksellä ja sorminäppäryydellä voittaa useammankin paketin? Tämä olinimittäin se pohjalla vellova pohdinta, kun ryhdyin miettimään hammastahnatuubin tyhjäksi puristamistatapana. Montako tuubia voin elämäni aikana jättää ostamatta, kun en yhdenkään kanssa antaudu helpolle tielleja heitä kallista ainetta turhaan roskiin?