sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Nelostietä ylppäreihin

Lauantaina oli serkun ylioppilasjuhlat Oulussa ja koska matka kutsuihin taittui autolla, googlasin etukäteen vinkkejä nelostien taukopaikoista. Menomatkalle matkailusivusto suositteli La Car de Mumma-kahvilaa Hartolassa. Odotukset olivat jossain muualla kuin kahvilan tarjonta ja petyimmekin melkoisesti kuivaan bageliin ja postimerkin kokoiseen browniin. Matkustaneet ihmiset osaavat jo vaatia leipiinsä kuohkeutta ja leivoksiinsa kokoa ja tietävät miltä bagelin kuuluisi maistua. Sinne ei siis poikettu enää paluumatkalla vaan huristin rauhallista vauhtia menomatkalla huomioni kiinnitäneeseen Vaskikellon taukokahvilaan Pyhäjärvellä, joka oli todella hauska kokemus maailman suurimman kellokokoelmansa kanssa. Mun himoamia rannekkelloja kokoelma ei käsittänyt vaan kaikkia englannin kielen bell-tyyppisiä kilisyttimiä. Lehmänkelloja, lasikelloja, laivakelloja, kulkusia, kellon muotoisia viinapulloja... Erittäin kiehtovaa nähtävää ja oikein keskivertomaukkaat eväät.

Vauhti kun ei päätä huimannut (vietettiin reitillä noin kahdeksan tuntia suuntaansa) päätimme pysäyttää vielä ihan arvalla valikoituneeseen Karoliinan kahvitupaan Leivonmäessä. Täällä riemu vasta ratkesi valtavien kakkujen ja hiukean hyvien suolaisten piirakoiden edessä. Kaiuttimista soi vanha iskelmä ja kahvia sai nauttia tonkan päällä mukavasti istuskellen. Samassa talossa valmistetaan myös mainiota Jukolan juuston Aitoa cheddaria. Mmmm... Kannattaa pysäyttää!

Oulun päässä pakko kehua illallistamme gastropub Toripolliisissa. Minun pohjoisesta pyydystetty siika oli aivan loistavaa ja korvasienikastike supermaukasta, hieman erilaista kuin pubiruoalta odottaisi. Äiti sulki myös silmänsä omaa sisäfiletään syödessään. Hyvä ruoka tekee parhaat muistot tädin voileipäkakkuja unohtamatta! Nelostietä pitkin siis kesän vietton...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

hieno matka.....