Tällä kertaa puimme Maslow'n tarvehierarkiaa. Luin haasteen toisen kirjoittajan tekstin aamulla ja tajusin olevani tekstissäni täysin hierarkian paulissa. Mutta niin olen aian ollut, myönnän sen. Lukekaa ja olkaa omaa mieltä! Seuraavan kirjoitamme filosofeista, ensimmäisenä Spinotsa.
Abraham Maslow oli yhdysvaltalainen psykologi, joka julkaisi 1943 teoriansa ihmisen tarpeista ja niiden hierarkkisuudesta. Teoria on usein esitetty pyramidin muodostavina tasoina, joista perustarpeet kuten fyysiset tarpeet (juomavesi, ravinto ja suoja) luovat pyramidin leveän pohjan. Seuraavalla askelmalla on turvallisuuden tarve ja sen yläpuolella läheisyyden ja rakkauden tarve. Huippua kohti mentäessä ja kuvion kaventuessa tulevat mukaan arvostuksen tarve kuvion huipun muodostuessa älyllisten ja esteettisten tarpeiden täyttymisestä. Yksinkertaistettuna idea on siis, ettei ihminen kaipaa taidemuseoon ellei hänellä ei ole ruokaa syötävänä tai kattoa päänsä päällä. Tietyt perustarpeet on saatava tyydytettyä ennen kuin valmis vastaanottamaan seuraavan tason elämyksiä. Pyramidin pohjalla onkin perustavanlaatuisia asioita, mitä ilman ihminen ei voi elää. Seuraavien tasojen tarpeet on täytyttävä ja palasten oltava olemassa, jotta ihmisen kasvu täyteen potentiaaliinsa, arvostavaan ja ajattelevaan ihmisyyteen on mahdollista.
Abraham Maslow oli yhdysvaltalainen psykologi, joka julkaisi 1943 teoriansa ihmisen tarpeista ja niiden hierarkkisuudesta. Teoria on usein esitetty pyramidin muodostavina tasoina, joista perustarpeet kuten fyysiset tarpeet (juomavesi, ravinto ja suoja) luovat pyramidin leveän pohjan. Seuraavalla askelmalla on turvallisuuden tarve ja sen yläpuolella läheisyyden ja rakkauden tarve. Huippua kohti mentäessä ja kuvion kaventuessa tulevat mukaan arvostuksen tarve kuvion huipun muodostuessa älyllisten ja esteettisten tarpeiden täyttymisestä. Yksinkertaistettuna idea on siis, ettei ihminen kaipaa taidemuseoon ellei hänellä ei ole ruokaa syötävänä tai kattoa päänsä päällä. Tietyt perustarpeet on saatava tyydytettyä ennen kuin valmis vastaanottamaan seuraavan tason elämyksiä. Pyramidin pohjalla onkin perustavanlaatuisia asioita, mitä ilman ihminen ei voi elää. Seuraavien tasojen tarpeet on täytyttävä ja palasten oltava olemassa, jotta ihmisen kasvu täyteen potentiaaliinsa, arvostavaan ja ajattelevaan ihmisyyteen on mahdollista.
Pyramidi ei varmasti muodosta aukotonta
teoriaa ihmisyydestä ja ihmisen tarpeista, niin kuin ei mikään
teoria ole enempää kuin itsensä, enempää kuin teoria. Maslow on
kuitenkin onnistunut luomaan mielenkiintoisen pohjan ihmisenä
olemiselle, jonka minä olen allekirjoittanut niin kauan kuin muistan
sen kouluaikoina kuulleeni. Aamulla herätessäni en välitä nähdä
kaunista taulua, jos tunnen, että edellisillan tapahtumien takia
olen kuolla janoon. Vesilasi kädessä olen jo paljon
vastaanottavaisempi kauneudelle. Tässä huomaamme myös, että
tarvehierarkia luo perustan ehkä ihmisyydelle, mutta se toimii myös
hetkellisten tarpeiden määrittäjänä. ihmisen ei tarvitse vajota
pysyvästi huipulta janon yllättäessä. Tietyt tarpeet vaan ovat
hyvin primitiivisiä ja vaativat huomiomme sata prosenttia, ennen
kuin entisenlainen elämä Maslow’n hierarkian ylemmällä tai
ylimmällä tasolla onnistuu.
Hetkellisen janon lisäksi tarpeensa
täyttänyt nykyihminen voi toki vajota hierarkiassa myös romahtaen
alimmalle tasolle ja pysyä siellä pidempäänkin kuin yhden
vesilasillisen hankkimiseen menee aikaa. Tämä voi tulla eteen
esimerkiksi siinä tilanteessa, kun alta menee työpaikka, avioliitto
tai terveys. Työpaikan menetys haavoittaa ainakin "toisen
asteen" turvallisuuden tarvetta, joka on nykyisin hyvinkin
vahvaksi koettu tarve. Toisaalta, jos ei ole rahaa, ei ole
mahdollisesti edes sitä alimman palikan täyttymystä eli kattoa
pään päällä. Avioliiton tai parisuhteen kariutuminen tuskin
iskee fyysisten tarpeiden tyydyttymiseen, kun niihin luetaan
hengitysilma ja juomavesi, mutta toisen palkin turvallisuuden
tarpeeseen ja kolmannen askeleen läheisyyden ja rakkauden kaipuuseen
se takuu varmasti tekee loven. Ihan lattialle sitä ei siis tömähdä,
mutta tuntuva notkahdus elämässä käy. Terveyden menetys on ehkä
tiukin paikka, jonkun teorian mukaan terveys sisältyy toisen asteen
turvallisuuden tarpeeseen. Itse ehkä siirtäisin terveyden yhdeksi
alimman palkin rakennusosista.
Juuri näissä elämän murroksissa
muuten ehkä näkymättömän Maslowin teorian olemassaolon
viimeistään hogaa. Pysyvyyden olotilassa, kaiken ollessa hyvin,
keskitymme herkästi kiipeämään tasolta toiselle tai viimeisen
tason eli älyllisten ja esteettisten tarpeiden tyydyttämisen ja
itseilmaisun ylläpitämiseen, ehkä jopa kaikkeen hyvään
kyllästyen. Pienet tarpeet kuten ajoittainen nälkä tai sheiverillä
sääreen viilletty haava pudottavat meidät tasaisesti aavistuksen
alemmas, mutta näitä paremmin merkille panematta me syömme, juomme
tai kaivamme laukusta laastarin, ja jatkamme matkaamme. Kunnes –
ehkä joskus - tulee seinä eli suurempi kriisi vastaan, jolloin,
kuten jo totesin, joutuu koko hommaa arvioimaan uudelleen.
Jutellessani kavereiden kanssa
Maslow´sta ja ihmiselämän tarpeista törmäsin myös podintaan,
miten vähällä ihminen lopulta tulee toimeen, myös nykyaikana, kun
valinnanvaraa on enemmän kuin Suomen kielen sanastossa sanoja.
Ravinnon ja suojan tarve tarkoittaa oikeasti vain vettä ja ruokaa,
limsa tai tietty pastamuoto ei ole tarpeellinen, vain kiva lisä.
Perusasiat tyydyttyvät, kun annamme itsemme tyydyttyä ja kuten
yhdessä tarvehierarkiaa koskevassa tekstissä todettiin, on nykyinen
tarvehierarkian täyttäminen enemmän tavoittelua, aina uusien
asioiden saamiseen tähtäävää toimintaa ennemmin kuin
tarpeellisen ylläpitämistä ja riittävän tason tajuamista ja sen
kanssa tyytyväisenä elämistä.
On ihmisiä, joilla ei ole varaa kuin
tasan tuiki tärkeisiin asioihin, mutta kuka siinäkään lopettaa
tavoittelua todeten, että savutettu taso todellakin riittää? Ja
mikäli valinnanvaraa ei ole, kuinka helppoa on edes todeta, ettei
lisää tarvitse? Tyytyminen olevaan on harvojen luksusta, loput
jäävät jumiin tavoittelun kierteeseen. Harvempi on edes käynyt
sillä tasolla, että on omistanut vain sängyn, pari t-paitaa,
housut ja takin, ja asunut vuokra-asunnossa, ellei ole ollut aivan
pakko. Ja silloinkin tilasta on ollut kova kiire pois. Minä tunnen
tälläisen ihmisen. Hän tykkää luksuksesta ja nauttii
matkustamisesta ja hyvästä ateriasta, ja vaikka uskon hänen
nauttivan niistä aivan samoin kuin me kaikki muutkin, tajuaa hän,
ettei niitä oikeasti tarvitse. Ne ovat aina bonus, mutta vain
välttämätön on oikeasti tarpeellista. Ja tehtiinhän tästä
leffakin joskus 2000-luvun puolivälissä. Siinä päähenkilö sai
hakea tavaroitaan takaisin yhden päivässä aloittaen urakan täysin
nakuna tyhjässä huoneistossa eläen. Lopussa hän oppi arvostamaan
vain tärkeimpiä, tyytymään tarvittuun. Elokuva on Tavarataivas
(2013), suosittelen!
Nälkäkiukku ja kuolemanjano herättää,
jos niiden pirinän vaan kuulee. Mutta se herättää syvempään
kuin hetkellisen nautinnon etsimiseen, jos sitä oikeasti pysähtyy
kuuntelemaan. Tavoittelu on päivän, ajan, elämän sana. Haemme
pohjimmiltamme ehkä elämän tarkoitusta, mutta koska se on
mielestäni tavoite yli viidennen tason eli jotain vaikeampaa hommaa,
ei se ole mielekästä ellei luonnistu ihmiseltä aidosti. Tämän
vaikeuden takia onkin aina helpompi antautua hetkellisen
kyllästymisen tai ärtymyksen, nälkäkiukun valtaan ja lähteä
etsimään helppoa ulospääsyä täydellisyyden tuskasta, ylimmän
tason aiheuttamast ahämmennyksestä – hampurilaista tai tekemistä.
Kyllästyminen ei siis ole aito tarve, se on ennemminkin häiriötekijä
koko pyramidissa. Kyllästyminen voisi avata oven, jos sen takia
joskus pysähtyisi etsimättä siihen ratkaisua.
Näin loppuyhteenvetona, olemmeko siis
unohtaneet pääsevämme jokainen melkein syntymästä pyramidin
ylimmälle tasolle? Länsimainen elämämme on todella turvattua
poislukien ne hetkittäiset janon ja pelon tunteet, kun darrassa ei
jaksaisi nousta sängystä tai kun juna jättää vuoron välistä,
ja epäilemme pomon suuttuvan duunista myöhästymisen takia.
Tarvehierarkia ei missään nimessä ole tullut turhaksi, päinvastoin
sen tutkailu voisi olla yksi ovi länsimaisen
hyvinvointi-pahoinvoinnin taakse.