Niitä oli täynnä tämän tiistain purjehdus! Tuuli oli irrottaessa vielä maltillinen, mutta kun pääsimme hieman ulos, paljastui todellisuus. Vaahtopäitä ja puuskissa hyvinkin navakaksi yltyvää tuulta. Ennuste oli alkuiltapäivään noin 7metriä sekunnissa, missä purjehtisi mainiosti harjoitusmenoa. Aukeammalla tuuli kuitenkin puhalsi reilusti yli kymmentä, nyt jälkeenpäin katsottuna ihan perustuulikin oli jo 13m/s, joten siinä oli ensimmäistä kertaa yhdessä purjehtivalla kokoonpanolla taas miettimistä. Tiistaikisa, joka tällä kertaa olisi ollut "Naisten tuoppi" oli peruttu ja tyydyimmekin harjoittelemaan ilman paineita. Siinä taas roikuttiin tuulen puolen laidalla painoina, brochattiin pari kertaa (tapahtuu, kun vene kallistaa niin, että peräsin nousee vedestä tai aivan veden pintaan ja alus menettää ohjattavuutensa), mutta tehtiin myös muunmuassa mainioita vendoja (vastatuuli käännöksiä). Tarttuessani köysiin tajusin taas mistä tässä harrastuksessa on kyse! Se on täyttä urheilua, jossa pulssi nousee jos ei veneen kallistuskulman ansiosta niin köysien nopeasta käsittelystä. Pääsin siis vihdoin - ja uskalsin ennen kaikkea - tarttua köysiin ja vaikuttaa veneen kulkuun. Vaikka tämän päivän keikka kutistui kahteen tuntiin hurjan kelin takia, se tuntui paljon palkitsevammalta kuin viime tiistain neljän tunnin puristus.
Ja mikäs purjehduksen paremmin päättäisi kuin "after sea"... Kapteenin seitsemänkymppisiä juhliessa istuttiin veneen kannella aurinkoa ihaillen ja sataman rauhasta nauttien, ja tietty puitiin purjehduksen onnistuneet ja epäonnistuneet tapahtumat. Karkin ja karkinpainikkeen kanssa istuminen siinä oli kyllä ihan sika makeeta. En enää niin ihmettele, kun hienot purret lepää illasta toiseen laiturissa - ehkä niiden kansilla ja sitloodissa käy kuhina?
kuvat wikipedia
1 kommentti:
erittäin ymmärettävästi kerrottu ja kitjoitettu maakravuille, kiitos, melkein luulin olleni mukana ...
Lähetä kommentti