Tänään maanantaina on sitten vapaapäivä ja toisten ihanien aktiviteettien vuoro. Aamupäivä kuluu näin netissä ja iltapäivällä tartun kirjaan. En tosin laske puhelintani hetkeksikään käsistäni... Sain läksiäislahjaksi ystävältäni Australian löytymisestä ja asuttamisesta kertovan Tamara McKinleyn kirjoittaman trilogian ensimmäisen osan Merten taa (Land Beyond the See). Kirja kertoo yhtäällä englantilaisen perheen matkasta Australiaan, luvattuun maahan ja heidän taistelustaan aloittaa elämä uudelleen kaukaisessa siirtokunnassa. Toisaalla kirja seuraa kaukaiseen rangaistussiirtolaan lähetettyjen vankien, ja etenkin yhden vangin matkasta ja selviytymisestä vaikeista olosuhteista laivalla ja Australiassa. Kolmantena tarinana kulkee aboriginaalien eloa seuraavat kappaleet ennen ja jälkeen brittivalloittajien saapumisen. Kaikki kolme tarinaa nivoutuvat lopulta toisiinsa muodostaen avartavan ja sujuvan lukukokemuksen Terra Australiksen lähihistoriaan. Nautintoa ei onneksi tarvinnut jättää kesken ensimmäisen kirjan loputtua, menin nimittäin ennakkoluuloni unohtaen Applen iBook storeen ja latasin trilogian toisen osan, A Kingdom of the Braven, sähköiseksi kirjaksi iPhoneeni. Puhelimen näyttö on ehkä hieman pieni oikean lukunautinnon saavuttamiseen, mutta mikä parasta, voin sujahtaa peiton alle ja huonekaverin nukkuessakin ottaa kirjan esiin ja jatkaa hyvän stoorin ahmimista. Paperiton versio valaisee itse itsensä eikä paina paljon mitään. Ja vain 6,90 euroa, kannatetaan!
Tässä hostellin pihalle hiljaiseen aikaan eksyviä vieraita.
Muuten elämä jatkaa kulkuaan kuten viimeksi totesin, pienessä kuplassani kuljen tyon ja hostellin väliä ja nautin jokaisesta päivästä yksi kerrallaan. Siihen en pystynyt kotona, olin aina suunnittelemassa huomista ja ensi viikkoa. Täällä iloitsen, jos joku, joka on jo aikaa sitten jatkanut matkaa uuteen kohteeseen, on jättänyt jääkaappiin avaamattoman jogurttipurkin ja omin sen hymyssä suin itselleni. Tänä aamuna perin hauskan kundin Nutella-purkin jämät ja toissa päivänä loysin kaapista avaamattoman pussin suolakeksejä, joiden tiedän kuuluneen englantilaisille tytoille, jotka bunkkasivat täällä 10päivää sitten. Eikä tässä ole kyse rahasta, vaan hauskasta vaihtelusta ja ilmaisesta ruoasta, jota ei kerrankin tarvitse heittää roskiin. Taidan olla siinä backpackin ei flashbacking-mielentilassa täällä, lähellä luontoa ja ekoilua!
Tässä tie, kylä ja jätskibaari, jossa tyoskentelen (Newsagency on myymälä-kioskin nimi).
2 kommenttia:
Vuorella käynnin jälkeen näyttää
olevan eväs ja juoma kohdallaan.
Kirjatkin tuntuuvat kiinnostavilta, joten nautinnollisia lukuhetkiä. e.
oletpa taas hauskasti kommentoinut oloasi ja menojasi,voi ihan kuulla kaiun siellä kallio solassa, eikö tullut ahtaanpaikan oloa? kiitos taas oppaalle....
Lähetä kommentti