Olet ruskettunut!

Näin totesi yksi asiakas viime viikolla ja tiedusteli mistä päin tulen. "Varo vaan ettet pala, kun menet Queenslandiin". Vihdoin tänne eteläänkin on tulossa kunnon kevät ja kesän lupaus on todellisena ilmassa. Aurinko paistaa ja lämpötila nousee kahteenkymmeneen. Paikallisille se ei ole vielä kovin lämmintä, mutta kaikki matkailijat hostellissa ovat tyytyväisiä. Huomiseksi tosin lupaavat +30astetta ja kesällä lämpö nousee jopa +40asteeseen, huh... Totuttelua tulee vaatimaan.

Menneellä viikolla tuli oltua töissä tiistaista lauantaihin, mutta kyllä sitä duunipäivän jälkeen vielä ehti elokuviin kylän leffakerhon vieraana ja Avoimen mikin-iltaan paikalliseen menomestaan, missä jokainen kykenevä sai väläyttää muusikontaitojaan.

Eilen sunnuntaina, ansaittuna vapaapäivänä koitti sitten viikon paras juttu, retki etelä Grampiansin alueelle. Halls Gap, missä asun ja työskentelen sijaitsee siis keskellä Grampiansin luonnonpuistoa, joka on pitkalle etelaan j apohjoiseen ulottuva alue. Työkaverini lupautui näyttämään minulle ja Hong Kongilaisella ystävälleni hieman kaukaisempaa puiston kolkkaa ja kurvasi aamusta hostellin pihaan kiiltävällä, sinisellä maasturillaan. Eikä siis millään citymaasturilla vaan kunnon pelillä! Sillä päästeltiin 80km/h punaisella soratiellä, väistettiin kenguru ja useita Stumpy tail-liskoja, ja nähtiin hienoja maisemia. Retken varsinainen kohde oli nousu (täällä ei muuta taideta harrastaa kuin rinteillä kävelyä) korkealle kalliolle ja siellä hienoon luolaan, josta avautui jälleen järkyttävän mahtava ja kauas kantava näköala yli Victorian lakeuksien aina horisontissa siintäville vuorenhuipuille asti. Näkymä, ja nousun aiheuttama polte reisissa, pisti taas istumaan hetken hiljaa paikallaan.

Koska oppaamme oli paikallinen, vei hän meidät katsomaan paria muutakin ihmettä kuten seudun vanhinta puuta, kuusisataa vuotista eukalyptusta, kahlaamaan järvessä ja ihailemaan paria kuin suoraan luontodokumentista otettua paikkaa. Se on hienoa, että täällä ihmiset ovat niin avoimia, auttavaisia ja ylpeitä maastaan, että kuskaavat matkalaisia mielellään tällaisiin paratiiseihin.

Ennen hienoa maisemaa, oli kiivettava myos tama kallionrinne ylos. Nayttaa pahemmalta kuin oikeasti oli.

 

Ja tassapa se huipulta avautuva maisema, ja kiva tuuli vilvoitti.

Naihin maisemiin on kuulemma kiva tulla melomaan, en ihmettele yhtaan.