maanantai 24. joulukuuta 2012

No onkos tullut kesa nyt talven keskelle???

Nytpa olisi melkein kuukausi lapikaytavana, kolme viikkoa olen avokadofarmilla jo ollut! Aika on taas kulunut nopeasti... Ensimmaisella viikolla oli jannittavaa poimia ja pakata avokadoja, enpa tiennyt ennen, etta avokadot kasvavat puissa saati etta ne kypsyvat vasta poimimisen jalkeen. Kypsymista voi hidastaa pitamalla hedelmat viileassa, ja toisaalta edistaa pitamalla niita lahekkain banaanien kanssa. Ekan viikon elimme ilman maistiaisia naista farmin makunsa perusteella palkituista avokadoista, mutta saadessamme ekat kolme juuri poimittua hedelmaa hautasimme ne heti banaanien alle ja muutaman paivan odottelun jalkeen saimme jo herkutella. Ja kylla, hyvalta maistuivat!

Itse poimiminen on rentoa ulkoilmahommaa, pakkaaminen sen sijaan pikkutarkkaa ja taiteellista. Farmin saamien palkintojen takia hedelmien on paitsi oltava ensiluokkaisia laadultaan myos ykkosluokkaisesti pakattuja. Niita ei siis heitella pahvirasiaan summanmutikassa vaan yleisvaikutelman on oltava harmoninen ja jokainen vihrea suikula asetellaan paikalleen hienovaraisesti. Voi kun voisin laittaa tanne kuvia, saisitte paremman idean asiasta. Olen ilmeisesti vakuuttanut farmin omistajat taidoistani, silla minulle on tarjottu palkallista tyota avojen pakkaajana. Pohdin juuri korvaako raha farmin syrjaisen sijainnin...

Paikka on siis syrjassa kuten olen huomannut niin monen farmin Australiassa olevan. Onneksi seuranani on ollut kanadalainen kimma, jonka kanssa olemme jakaneet paitsi asumuksen myos iltapaivat, viikonloput, olemme kayneet kavelyilla ja uimassa tekojarvessa. Uimaan ja kaupungille mennessamme olen saanut ajaa farmin avolava-autoakin ja siis saanut praktiikkaa vasemmanpuoleisesta liikenteesta seka vaihteiden vaihtamisesta vasemmalla kadella. Hengissa ollaan ja auto naarmuton! Kanadalainen lahti kuitenkin tanaan eteenpain ja jaan tanne viela ainakin viikoksi kolmen uuden ranskalaisen helpperin kanssa. Taalla lansirannikolla tuntuu olevan paljon working holiday-vuottaan viettavia nuoria (ja nuoria aikuisia) juuri Ranskasta ja heita kuunnellessaan heraa pakostakin mieleen kysymys edustavatko he vihdoin sukupolvea, joka on kyllastynyt Ranskan kielipolitiikkaan ja lahtenyt parantamaan englannin taitoaan aitoon ymparistoon? He eivat puhu englantia useinkaan kovin haavisti ja myontavat sen itsekin, toteavat etteivat koskaan ole joutuneet kielelle alttiiksi mm. tv-sarjojen ja leffojen dubbauksen takia, ja ihailevat samalla tapaamiaan skandinaaveja ja heidan kielitaitoaan. Mina taas ihailen ranskalaisten rohkeutta ja paattavaisyytta, hyvin he tuntuvat parjaavan, vaikka suppeammallakin sanavarastolla.

Seuran vaihtumisen lisaksi huomenna olisi joulun juhlinnan aika. Tein eilen piparkakkuja aidin reseptilla ja jossain vaiheessa tanaan, ilmeisesti saatuani taman kirjoituksen paatokseen, saan kiehauttaa isantaparille riisipuuron. He ovat vierailleet Norjassa ja ja tuntevat taman Pohjoisen herkun, katsotaan vaan miten se onnistuu risottoriisista keitettyna... Taloon saapuu joulupaivaa juhlistamaan viitisentoista vierasta: ystavia, naapureita ja heidan ulkolaisia helppereitaan. Tuntuu mukavalta, kun ei tarvitsekaan viettaa pyhia itsekseen vaan saa juhlia seurassa. Poydassa on nailla tiedoilla kokonainen pikkupossu, perinteinen kinkku seka kalkkuna! Siina riittaa syomista muutamalle vieraalle. Jatkan nyt paivaa hyraillen Sylvian joululaulua ja No onkos tullut kesaa, molemmissa on sakeita, jotka sopivat niin hyvin tahan ei kovin jouluiseen maisemaan. Kaikkia muita joululauluja tuntuukin sitten ihan hompalta edes miettia, kun ulkona ei pauku pakkanen vaan elohopea uhkaa tanaankin kivuta reilusti yli kolmenkymmenen.

Jos saisin laitettua nyt kuvia, ohessa olisi maisemakuvia farmia ymparoivasta Karri-metsasta. Karri on eukalyptuspuulaji, joka kasvaa suorana, korkeana ja harvaoksaisena, ja tuottaa superkovaa puuainesta. Kyseista puuta kasvaa vain tietyilla alueilla Perthista etelaan ja taalla monet Karri-metsat onkin rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Toisessa kuvassa olisi australialainen joulukortti nallesta, jolla on surffilauta kainalossa ja tonttulakki paassa. Sodein kortti on tahan mennessa kuvannut hiekasta tehtya lumiukkoa, jonka paassa tonttulakin virkaa toimitti punainen ampari. Mutta nyt puuron tekoon!

Oikein hyvaa Joulua kaikille!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hyvää joulua sinne helteeseen täältä miinusasteisesta lumimyräkkäisestä hesasta. mukava kirjoitus taas, kiitos. hyvä tuo riisipuuro, että saat joulun makua sinne, kun tykkäätkin siintä. hei seuraavaan kertaan ...

Anonyymi kirjoitti...

hauskaa joulua myös sinne! *kk