perjantai 7. joulukuuta 2012

Legendaarinen junamatka

Indian pacific on todellakin silmät avaava kokemus. Kun kerrankin matkaa valtavan mantereen halki verkkaisesti junalla lentokoneella suhahtamisen sijaan tajuaa kuinka paljon kuivaa, asumatonta erämaata tähän maahan mahtuu. Lähdössä oli oikeaa lentoon lähdön tunnelmaa, kun pakaasin sai tsekata sisään pari tuntia ennen lähtöä ja junaan käveltiin pelkän käsipakaasin kanssa. Rinkkani sai punaisen painavaa-merkinnän, kannan rautatievaa'an mukaan selässäni 21,5kilon lastia! Mutta pariin päivään siitä ei tarvinnut huolehtia, sillä reppuun ei päässyt matkan aikana käsiksi ollenkaan. Junassa sain ikkunapaikan ja viereeni puheliaan englantilaisen kundin. Ajattelin ensin, että hänen seurankipeytensä estäisi minua nauttimasta matkasta, mutta jo perjantai aamuna olin tyytyväinen hänen olemassa olostaan! Ja lopulta hän päätyikin viihdyttämään lähellä istunutta hollantilaiskimmaa, ja minä osallistuin keskusteluun vain siellä täällä. Lippuni tosiaan oikeutta tuoliin joskus 70-luvulla sisustetussa junavaunussa. Istuin kaatui nukkuma-asentoon ja valot sammutettiin kymmeneltä. Tämän punaisen-luokan lipun hinta oli 270euroa reppumatkalaiselta, sängyn hytistä olisi saanut reilulla kahdeksalla sadalla dollarilla. Kultaluokassa hinnat lähtivät 1700dollarista ylöspäin, parin yön matkasta se olisi jo ollut liikaa.

Lähdöstä iltaan saakka ikkunasta näkyi vihreää kasvillisuutta, mutta perjantai aamupäivästä alkaen maisema muuttui erämaaksi, tyhjäksi, tasaiseksi ja kuivaksi kitukasvillisuuden peittämäksi hiekkatasangoksi. Ja sitä jatkui iltapäivään saakka. Puolilta päivin pysähdyimme Cookin aavekaupungissa, missä oli joskus ollut sairaala, koulu ja kauppa, mutta jotka nykyisin viihdyttivät enää viikottaisia junaturisteja rapistuneilla julkisivuillaan. Autiutta oli kuitenkin aika mukava katsella, leputtaa silmiä, koittaa etsiä elämää tyhjyydestä. Yhden kamelin bongasimmekin sekä dingon, ja pari kotkaa. Illan pimetessä saavuimme Kalgoorlien kaivoskaupunkiin ja hyppäsimme junasta suoraan kylmän oluttuopin ääreen.

Yhdeksältä lauantaiaamuna olimme perillä Perthissä, oikein mielenkiintoisessa kaupungissa. Ehdin viettää Perthissä vain pari päivää, ja maanantaina otin dösän etelään, Pembertoniin, helppiäkseni avokaadofarmilla. Saavuin farmille kreivin aikaan, sillä avokaadot ovat juuri nyt sadonkorjuuvaiheessa ja viime päivinä olemme niin poimineet hedelmiä (avokaadot kasvavat puissa) kuin lajitelleet ja pakanneet niitä. Tila on sertifioitu orgaanisten avokaadojen tuottaja, ja välillä hedelmien lajittelu tuntuu tähtitieteellisen vaikealta, mutta ainakin tässä oppii miten valita keosta parhaat ykkösluokan edustajat, joissa ei ole auringonpolttamia, tuholaisten jälkiä eikä muitakaan hedelmänlihan laatuun vaikuttavia vahinkoja. Yhtään tilan tuotetta emme todin ole vielä saaneet maistaa. Ottaen huomioon, että heidän avokaadonsa ovat maun perusteella palkittuja hedelmiä, odotan innolla milloin pääsen kauhomaan edes yhden suuhuni. Sitä odotellessa ei auta kuin ihailla niitä katseella...







8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

no onpa tullut silmän täydeltä uutta ja erikoista mitä täällä lumen keskellä osaa edes kuvitella, upeaa reissaamista. toivottavasti saat maistettua niitä avokaadoja. mielenkiintoinen kirjoitus taas.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!
On ollut ihanaa seurata blogiasi. Oma reissuni kohti australiaa working holiday viisumilla alkaa kolmen viikon kuluttua ja matkakuume alkaa todellakin nousta :)
Blogisi on vastannut moniin askarruttaviin kysymyksiin! Onko muuten tuo Indian Pasific näkemisen arvoinen reissu? Olen miettinyt, josko sillä jossain vaiheessa matkustaisi toiselle puolelle maata?

-Tuuli, Helsingistä

cc kirjoitti...

Moikka Tuuli!

Hienoa kuulla, et blogista on ollut jotain hyotyakin:) Mun mielesta Indian Pacific oli nakemisen ja kokemisen arvoinen. Se saa tajuamaan Australian etaisyyksia, matkalla tapaat varmasti pari hauskaa ihmista ja onhan se yksi maailman kuuluisista junamatkoista. Jos samalla hinnalla voi lentaa, kylla ma mielummin kokeilisin raiteilla matkailua. Onnea omaan wh-vuoteesi!
C

Laura kirjoitti...

heissan!

oon miettiny tota indian pacificia, että menisin sen kesäkuussa kun pitää anyways päästä perthistä itärannikolle. kun oot sen kertaalleen mennyt, niin onko henkinen itsemurha posauttaa junalla suoraan sydneyyn (eli siis istua junassa 3-4 päivää)? vai kandeeko matka pilkkoa niin että menee tyyliin adelaideen ja siitä sit bussilla? :)

-Laura

cc kirjoitti...

Moi! Mmm... Ensiksi on sanottava, että ainakin jos Greyhoundilla matkustaa menee bussi Melbournen kautta eli siinä saa yli vuorokauden istu dösässä mikä on itsemurha mun mielestä! Yhden toisen bussiyhteyden löydin, mut sekään ei vienyt ihan perille Sydneyyn vaan jäi johonkin Canberran kieppeille. Junasta sitten, mä sain juttuseuraa tosi nopeasti Adelaide-Perth välille, mutta Sydneystä tullut kundi valitteli ettei ollut löytänyt ketään samanhenkistä sille ekalle yölle (siis Sydney-Adelaide). Näin taaksepäin kun katson niin mulle sopiva aika junassa oli se kaksi yötä. Penkit ei kuitenkaan niin mukavat oo ja ruoka lähinnä omia eväitä reppumatkalla kun ollaan. Maksoin sitäpaitsi lennosta Adelaide-Sydney välillä vain 110d pakaaseineni eli se vois olla ihan hyvä tapa tehdä loppumatka. Toki en tiedä onko loppuosuudella jotain upeita maisemia... Ja onhan Adelaidessa koko päivä aikaa jalotella. Mut jos et ihan hirvee junafriikki ole niin ottaisin itse junalla Perth-Adelaide, pysähtyisin yöksi herkuttelemaan Haigh'sin suklailla Adeen ja jatkaisin sit lennolla Sydneyyn:)

cc kirjoitti...

Ja Laura, jos sulla on se junapassi niin sehän kans muuttaa asiaa! Saat liikkua junilla miten haluat... Mut edelleen, pitkä matka se on ja istuen vielä pidempi.

Laura kirjoitti...

ookoo, kiitos! mulla rupee lentokiintiö oleen aika lailla täynnä (eikä huhtikuun viikon reissu busseltonista sydneyyn ainakaan helpota sitä lentämisen tuskaa), mutta joo, ei se monien vuorokausien istuminen junassa/bussissa sen herkumpaa ole. ei itseasiassa kuullosta yhtään hullummalta että lentäisi adelaidesta sydneyyn. lähinnä mietin sitä melbsin kautta kiertämistä sillä että siinä on great ocean road matkan varrella, et jos sen olis saanu jotenkin ujutettua mukaan. mutta on tässä vielä onneks pari kuukautta aikaa pyöritellä noita suunnitelmia :)

cc kirjoitti...

Joo Great Ocean Road kyllä kannattaa kokea! Jotkut retkiä järjestävät yritykset tarjoaa retken Adelaidesta Melbourneen Great Ocean Roadin ja Grampiansin luonnonpuiston kautta, molemmat hyvin suositeltavia kohteita! Groovy Grape ainakin suhaa sitä väliä;) Sit enää yhden yön tai päivän matka jäljellä ja valittavana juna ja bussi!