Pulloruokintaa

Working holidaylle lähtiessään jokaisella on omat odotuksensa vuodesta ja jonkilaisia ajatuksia mitä oleskelun aikana tulisi kokea. Ei ehkä varsinaisesti tiedä, mitä uudelta maalta odottaa, mutta ajatuksissa on ainakin villi eläimet, kaunis luonto ja mahdollisesti työ viinitarhassa tai hedelmäviljelmällä. Mulla ei ollut todellakaan ideaa, mihin olin ryhtymässä, mutta tuo täytyy kokea-lista oli. Halusin töihin poimimaan hedelmiä, halusin kokea Länsi-Australian junalla sinne matkustaen sekä tahdoin tuntea jännityksen, kun astuu bussiin eikä tiedä määränpäästä kuin nimen.

Ensi keskiviikkona tulee kuluneeksi puoli vuotta Suomesta lähdöstä. Ei uskoisi, vaikka taakse katsoessa kyllä huomaaan ehtineeni vaikka ja mitä! Olen astunut bussiin ja kokenut jännityksen, useampaankin kertaan, olen ajanut junalla maan halki, olen työskennellyt niin karjan kuin hedelmänpoimnnan parissa ja kiertänyt länttä tuhansien kilometrien matkalta. Villieläimiä ajattelin aina vain näkeväni luonnossa ja eläintarhoissa, ihastelevani niitä kaukaa ja ehkä pulittavani kolekymmentä dollaria siitä hyvästä, että saisin viisi minuuttia pidellä koalaa sylissäni. Tultuani nykyiseen isäntäperheeseeni sain lisätä kokemusteni listaan oikean timantin, eläinten -niin villien kuin kotikutoistenkin- hoitamisen!

Asustelen tällä hetkellä noin tunnin ajomatkan päässä Perthistä itään kuuden hengen perheessä (lapsista kolme tosin ovat muuttaneet jo pois kotoa). Normaalien kotihommien kuten silityksen, tiskauksen ja pöytäliinan lyhennyksen lisäksi rouvalla on helppereilleen varsib mieluisaa kaitsettavaa nimittäin eläimiä, paljon eläimiä! Päällimmäisenä ihanuutena komeilevat kaksi orpoa kengurun poikasta, yhdeksänkuinen Napoleon ja yksitoistakuinen Betty. Hommanani on pulloruokkia heitä maidolla neljä kertaa päivässä, ja sitten houkutella tekemään tarpeensa pihalle, ilman hihnaa toki. He ovat ahnaita kuin pikku vauvat ja seuraavat kiltisti tekemään tarpeensa kauemmas nurmikolle. Ulkoilun loputtua tarjoan molemmille omaa fleecepussiaan, jonne ne sukeltavat unilleen odottamaan seuraavaa ruoka-aikaa.

Aina ehtiessäni käyn seurustelemassa kahden luppakorvakanin kanssa ja mahdollisuuksien mukaan kahmin heidät syliini hellittäviksi. Ah! Lintuhäkissä on myös määrä vierailla päivittäin ja ihailla kymmenen Kauluskaijan ja kuuden Undulaatin parvea, kaksi kaijoista jopa kiipeää olkapäälle ja kiljuu korvaan kimeää Hello:ta. Lintuhäkeissä on myös muutamia viiriäisen sukulaisia ja fasaanin serkkuja, mutta heitä ei auta kuin ihailla kaukaa. Talossa sisällä harmaan sukkani päälle kipeää usein seurankipeä Nymfipapukaija Donna. Sen partneri joutui viikko sitten kotkan kynsiin ja nyt neiti kipittää ihmisten perässä piipittäen ja huomiota hakien.

Iltapäivällä vuorossa on kahden possumin ruokintasessio. Nekin haen fleecepussukassa pöydän ääreen ja seurustellessani mukavia - englanniksi tai suomeksi, en aina tiedä kumpaa käyttäisin - tarjoan banaani-weetabix-muusia, erikoismaitoa ja vihanneksia. Nämä kaverit ovat suloisen pehmeitä ja varsin seurallisia, ja ruoka maistuu, se on tattu! Tämän jälkeen on ruokittava kolme vapautusta odottavaa Kookaburraa kalman kylmillä hiirillä ja heiteltävä lihapalloja kahdeksalle Stumpy tail-liskolle. Niin ja kanoille on heitettävä siemeniä. Ja koiraa lenkitettävä aamuvarhaiselta. Onneksi tosin Bunny, koira siis, on jonkin tapainen palatsikoira eikä vaadi hurjia juoksusessioita. Lenkit ovatkin enemmän minulle matkan aikana kertyneiden kilojen karistamiseen.

Illalla sitten kuunnellaan moottoripyörä sammakoiden pärinää lammikoissa ja ihaillaan tähtitaivasta. Lähemmäksi taivsta en kyllä pääsisi, tänään pupuja pidellessäni hymyilin ja totesin sylissäni olevalle eläimelle: I'm in heaven!