lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tällä hetkellä Alice Springs

Hmmm, tämä on erikoisin paikka, missä olen tähän mennessä Australiassa käynyt. Kaupunki ei ole kaunis, mutta tunnelmaltaan viehättävä. Nähtävyyksiä ei ole liiaksi, mutta leveä, kuiva joenuoma, näköalakukkula ja matelijakeskus tarjoavat vaihtelua totuttuun kaupunkivierailuun. Eilen kävin myös kokeilemassa aboriginaalien puhallinsoittimen, didgeridoon soittoa ja ihan jonkinmoisen kiertävän mongerruksen sain kapineesta ulos!

Ennen tänne tuloani Perthin isäntäni hieman varoitteli tästä kaupungista (missä ei siis itse ole käynyt), että aboriginaaleja on kuulemma paljon. Hän itse kertoi aina vaihtavansa kadulla puolta, kun alkuperäisväestöä tulee vastaan. On totta, että kävelykadut Alicessa ovat täynnä alkuperäisiä asukkaita, Euroopasta tulleet kai ajelee enemmän autoillaan - karkuun jotain olematonta vaaraa - ja pimeän tullen kehoitetaan käyttämään taksia, mutta tse en ole tuntenut pelkoa. He lepäävät joutilasaikansa varjossa ja huutelevat toisilleen, mutta valkoisista he eivät tunnu olevan kiinnostuneita. Qantasin lentoemoillakin oli aboriginaalikuvioin koristellut univormut ja täällä on heille tarjolla vaikka mikälaista hoivatoimintaa. Piikki he Australian lihassa ovat, mutta ehkäpä synti on molemmin puoleinen? Eurooppalaiset kantavat taakkaa historiasta, mutta samalla, syytäessään rahaa pohjattomaan kuiluun edistävät alkuperäisten varsin velttoa elämäntyyliä ja juopottelua. Aboriginaaleilla ei ole tarvetta ryhtyä mihinkään, kun puun alta löytyy mukava varjo ja raha pannaan suoraan taskuun. Ymmärtääkseni heillä on yhtäläist mahdollisuudet opiskeluun ja työntekoon, tämä kulttuuri ei vain ole heitä tavoittanut. Observointini aiheesta jatkukoon...

Huomenna retki vie minut kuitenkin pois tästä erikoisesta kaupungista ja pääsen vihdoin odottamani punaisen kiven juureen, Ayer's Rock/Ulurulle. Ilmasto ei ole suomalaista patikoijaa hellivä, sillä näin loppukesälläkin lämpötila nousee joka päivä +38asteeseen ja päätä jäytää pieni särky. En yksinketaisesti ehdi juoda niin paljon vettä kuin elimistö tarvitsisi! Toivottavasti totun nopeast,i sillä kävelyt erämaassa eivät tule tuomaan helpotusta hikoiluun. Mutta se huoli pois ja uusia seikkailuja kohti! Voin valottaa sen verran, että päästyäni viikon kuluttua Sydneyyn siirryn helppimään hevospolotallille!



4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

JES! Odottelen hevospoolopostauksia ;)

Anonyymi kirjoitti...

justiinsa, saatkohan ratsastaa myös siellä? on toi patikointi varmaan raskasta, mistäköhän sieltä saa vettä koko ajan, teillähän pitää olla oikein kanisterit mukana....

Anonyymi kirjoitti...

Hei, haluaisitko tehdä jossain välissä kuvapostauksen, jossa esittelisit kuvia, joita olet matkan varrella kerennyt nappailemaan?
ps. älä unohda toista blogiasi!

KK kirjoitti...

Hahaa, katsotaan pääsenkö hevosen selkään yhtään. Aika treenattuja nämä taitaa olla eli pitäis olla osaava ratsastaja, et pysyis menossa mukana.

Kuvakollaasia pitää harkita, kiitos vinkistä! Parhaat kuvat on toki kamerassani ja kun en kanna läppäriä mukana, en voi niitä kanssanne jakaa:/ Tämä blogger-app tuntuu kans heittelevän kuvat mielipuoliseen järjestykseen enkä pysty lisäämään niihin kuvatekstejä. Asia jää siis hautumaan. Toiseen blogiin on sen sijaan tekeillä juttua! :)