Fraser Island

Tämä juttu kuten retken infotilaisuuskin pitäisi alkaa suurilla ja mahtavilla adjektiiveillä, mutta meillä orientaation suurin anti oli "Kuka ei aja, voi juoda alkoholia niin paljon kuin ehtii ja kerkee" sekä "Täytettyänne auton vuokraan liittyvät kaavakkeett, lähtee ulkoa ilmainen kuljetus pullokauppaan.". Jep, että ihan luonnon keskelle ollaan tässä lähdössä ihailemaan maisemia ja saaren rauhaa... Onneksi, onneksi meidän ryhmä koostui 16:sta tytöstä ja yhdestä pojasta, ja vaikka moni hanaviinejä saarelle kuljetti toi moni litkuaan sieltä myös pois. Joillekinhan tämä on oikeasti ultimate party trip!

Ideana oli siis tutustua valtavaan hiekkasaareen (jonkin opaskirjan mukaan puolen Belgian kokoinen) maastoauton kyydistä. Ekassa autossa oli opas ja kahta muuta ajoivat retkelle osallistujat. Mä en ilmoittautunut ratin taa vaan istahdin oppaan autoon kuuntelemaan 90-luvun hittibändi Aquaa ja miehen kaksimielisiä vitsejä. Kiersimme kahden yön ja kolmen päivän retkellä saaren päänähtävyydet, ihastelimme luonnon rauhaa ja puhtautta, ja vietimme iltaa telttakatoksen alla. On omanlaisensa kokemus ajella tunteja metsän reunustamilla, pomppuisilla hiekkateillä päätyen yht'äkkiä järven rantaan tai painella kahdeksaakymppiä hiekkarannalla meren möyrytessä vieressä. Ei sinne turhaa matkoja järjestetä.

Saaren päätie kulkee pitkällä rannalla.

Järviin vesi tulee vain sateen mukana ja poistuu ainoastaan haihtumalla, kirkkaus ja puhtaus ovat uskomattomia!

Dingot ovat olennainen osa Fraseria. Paria saatiin hätyytellä pois käydessämme illan pimeydessä puskassa asioilla, muuten villikoiria ei paljoa näkynyt. Yksin ei kuitenkaan tullut liikkua ja mukana oli hyvä kantaa keppiä, myös hiekan heittäminen eläintä kohti pelästytti sen tehokkaasti tiehensä.

Mahenon hylky on kiehtova nähtävyys.

Champagne pools (nimi tulee kuohusta, joka muodostuu aaltojen lyödessä kiviä päin) muodostaa suojaisen uintimahdollisuuden meren puolella. Kirkkaissa altaissa oli laaja valikoima trooppisia kaloja kuin luonnonakvaarioon vangittuina.

Kaukana näkyvä mereen työntyvä kallio, Indian Heads, on saaren alkulähde, jonka taakse hiekka aikanaan alkoi kerääntyä.

Majoittuminen tapahtui neljän hengen teltoissa ja patjana oli vain ohut solumuovipatja. Vieläkin on mustelma kädessä tästä kokemuksesta, en mä taida oikein telttailija olla! Eikä hiekka hienoisuudestaan huolimatta ole pehmeää!! Sateen ja dingot asumukset onneksi piti ulkona, ekana yönä vaan sai vetää vetoketjun kiinni ylös asti kun lämpötila tipahti reilusti alle kymmeneen. Tulipa sekin retkeilykokemus saatua kuinka kylmät jalat voi olla jos mukana on vain lipsukkaat. Ausseissa eniten käytetyt jalkineet on flipflopit, seuraavaksi tulee varmaan paljaat jalat, miten mäkin saaressa paljon hypin. Vasta kolmannelle tilalle nostaisin oikeat kengät, mitkä luonnottomat keksinnöt luonnon keskelle, etenkin kun hiekkaa on ihan kaikkialla.

Taustalla näkyy keittiö ja ruokasali. Tästä uuteen päivään, kun on ensin nauttinut aamupalan tyhjällä rannalla istuskellen...