Kaikkea tärisyttävää!!

Alkaa matkaväsymys näkyä jo täälläkin... Olen tähän mennessä nähnyt niin monta paikkaa (piti laskea kuinka monta, mutta unohdin), ettei ehkä ole ihmekään, jos pää ei enää ota vastaan uutta ja upeaa niin hanakasti. Magnetic Islandin luonnonkauneus menikin hieman harakoille, sillä alkaa tuntua, että tätä metsää ja luontoa on tullut nyt ihailtua ihan tarpeeksi! Saarta vastapäätä oleva Townsvillen kaupunki sen sijaan jaksoi kiinnostaa ja antoi myös muistutuksen varovaisesta matkailusta: päätinpä nimittäin jostain ihmeen syystä nostaa rahaa pankkiautomaatilta pimeän jo laskeuduttua ja tokihan sieltä kadun varjosta kömpi esiin aboriginaali äijä rahaa pyytämään... Suhisi ensin etäämpänä ja tallusti sitten pyytämään osuuttaan, kun pitäisi päästä raskaana olevaa rouvaa katsomaan. Totesin siihen olevani vain reppumatkalainen ja nostavani vain tarvittavan, joten en juuri nyt pystyisi auttamaan. Onneksi selitys jätti tyypin haavi auki ja minä pääsin harppomaan pikakävelyä hostellille! Huh, tällaisia tyhmyyksiä ei enää soisi tapahtuvan uudestaan.

Magnetic Islandin luontoa.

Seuraavaksi bussilipussa luki Mission Beach ja kalenterissa laskuvarjohyppy!! Missionilla sää jatkui kenkkuna, joten loikka oli siirrettävä Cairnsiin, mutta odotus kannatti!!! Päivä oli melko pilvinen, joten hyppäsimme kuin valkoiseen, aurinkoiseen, pehmeään unelmaan... Hitto oli kyllä makee fiilis ensin tuntea minuutin vapaapudotus ja kostea ilma sieraimissa, ja varjon auettua leijailla kuin isossa keinussa maisemia ihaillen... Aaahh... Vaikka korkeutta oli 14 000 jalkaa eli noin 4kilometriä oli huuma ohi ihan liian nopeasti. Uudestaan on siis päästävä! Täällä tai kotona. 

Pysähdyspaikkana Mission Beach tuntuu olevan kaikkien listoilla vain tuon laskuvarjohypyn takia, siellä kun laskeutuminen tehdään rannalle. Tyhjää hienohiekkaista rantaa kylän edustalla onkin kilometri tolkulla. Kävelin siellä edes takas yhtenä päivänä, mutta 25km tunnissa puhaltanut tuuli nostatti sen verran hiekkaa etten kaivanut kameraa esiin. Lisätessäni aurinkorasvaa tuntui kin olisi tehnyt kuorintaa iholle... Nykyinen asemapaikkani Cairns sen sijaan on jo isompi kaupunki. Koska meressä ei voi uida meduusojen ja krokotiilien takia, on kaupunki järjestänyt keskustasn aivan meren ääreen hiekkarantaisen uima-altaan, Laguunin. Siellä uiskennellessa voi kuvitella olevansa meressä sillä veden pinnassa ollessa näkyy suoraan merelle. Uv-säteilyltä suojautumisesta on kuitenkin huolehdittava. Siinä missä muissa osavaltioissa on metsän paloarkuudesta varoittavat mittarit, täällä viisari osoittaa Uv:n voimakkuutta enkä ole sen vielä kertaakaan nähnyt painuvan vaarallisimman eli extreme-luokituksen alapuolelle.

Toinen upea kokemus on Cairnsissä ollut Iso Valliriutta! Koko päivän risteily kahdelle riutalle oli silmiä avaava kokemus. Paatilla oli mahdollisuus myös kokeilla sukellusta ja tokihan olin händy pystyssä ja pian ekassa joukossa happikappale suussa painumassa pinnan alle. Tosin avustajan päästäessä ilmaa kelluttumista otin tiukemman otteen veneen uimatasosta ja kysyin häneltä totisena olisiko minun nyt todella mentävä pinnan alle? Nyt huvittaa, mutta siinä vaiheessa oikeasti hieman pelotti. Kokemuksena se on omaa luokkaansa, jopa hengitys pinnan alla tuntui hyvinkin luonnolliselta. Kymmenen minuutin ohjatun pyrähdyksen jälkeen oli aika luovuttaa happipullo seuraavalle ja jatkaa snorklaten veden alaisen universumin ihailua.

Ensi katsomalta riutta on täynnä väriä, ihania kaloja, kauniita koralleja... Ja mataluutensa ansiosta myös snorklatessa pystyy näkemään aivan mahtavia maisemia, jotka ovat kuin suoraan parhaasta luontofilmistä. Mumisin useasti itsekseni happiputkeen miten näin ihanaa näkymää voi olla!!!! Tai sitten kiljuin kaloille voi jumaa. Mutta niin, tarkemmin katsoessa korallista voi havaita melkoisia laikkuja harmaata ja väritöntä materiaa eli puheet riutan huonosta tilasta eivät ole turhia, mikä on erittäin ikävää.

Cairnsin Laguuni. 

Trooppista tyyliä.

Vilvoittavaa vesimeloni-mango-ananas-mehua superruokakojusta.

Loppukevennyksenä Greyhoundin lehdestä löytynyt juttu eukon kannosta, jotain sitä täällä Suomestakin tunnetaan muuta kuin Helsinki! Sydneyssä on kyseisessä lajissa ehditty kilpailla maaliskuussa.