torstai 6. helmikuuta 2014

Syntistä kahvileipää, miljonäärien sukua



Kutsuin tänään vanhemmat vaihteeksi päiväkahville, sillä halusin taas hieman kokeilla keittiössä. Pöytään katoin jo tutuksi tulleita teeleipiä, joita ei ole vaikea valmistaa, mutta maku on varmasti hyvä. Ainakin, kun laitaa puolet jauhoista grahamina, ¼ korvaa kaurahiutaleilla ja sen loppuosan sit lisää vaikka vehnäjauhoja. Käyttämäni ohje Maku- sivuilla. Näin minä tykkään säveltää reseptien kanssa ja siksi onnistumisprosentti ei makeiden leipomusten kanssa ole ihan siellä huippulukemissa. Leipomisestahan sanotaan, ettei siinä saisi sävellellä kuten muuten ruokaa laittaessa hyvin voi.

Tämän päivän makea erikoisuus oli Australiassa maistamani Millionaire’s shortbread eli kuvassa näkyvä muropohjalle tehty leivos, jossa toffeekerroksen päälle sulatetaan vielä suklaa silaus. Perinteinen kahvipöydän pommi siis! Mmmmm…!!! Makea muropohja nyt ei ole niin vaikea toteuttaa kuten ei muidenkaan osien periaatteessa pitäisi, mutta silti karamellikerroksesta tuli hieman tumma eikä se oikein malttanut jämähtääkään. Tämä ei kuvissa haittaa, mutta kun leivos pitäisi voida syödä kädestä haukaten, mun versioon tarvitse ensin taltan suklaapinnan rikkomiseen ja sitten lastan valuvan toffeen suuhun kaapimiseen. Sanomattakin selvää, että oli haastavaa leikata leivoksia, kun pehmeä karamelli karkasi kovan suklaapinnan alta. Mutta onneksi raatinani oli aina ihanat vanhempani, jotka pitivät molempia tarjoiluja onnistuneina ja maistuvina. Ja niin, ei ehkä täydellistä, mutta syntisen hyvää.

 
 Yritin viilentää toffeeta ensin avoimen ikkunan luona. Mukit tukevat täytettä, sillä koko pellille pohjataikina saati täytteet eivät olisi riittäneet.

Karamellia en ole koskaan valmistanut ja vaikka hämmensin ja kuumensin kondensoidusta maidosta, tummasta sokerista ja voista sekoitettua täytettä useissa ohjeissa kehoitetun reilun viiden minuutin ajan – liikaa vai liian vähän? – joku ei ihan mennyt nappiin. Suklaapäällysteeseen sen sijaan voisi kai lisäillä vähän kermaa, vaikka huh, mitä siihen enää tarvii lisätä?!? Mutta ehkä kiven kovasta kuoresta tulisi näin lusikalla leikattavaa. Täytyy jatkaa testailua. Huono puoleni on, että haluan onnistua heti ja täydellisesti, enkä juuri kestä harjoittelua. Jos nyt iän myötä ja puhtaan hyvän ruoan himon kautta jaksaisi alkaa harjoitella.

Tumma leivonta suklaa matkalla bain marie'n, en sentäs iskeny paloja suoraan kattilaan.

Yhdistelin itse monia reseptejä (siinäkin haisee ongelma, mä en vaan opi!) eli googlaamalla varmasti löytyy mieleinen. Nimittäin maistuis varmaan viikonloppuna tiukan espresson tai hyvän teekupillisen kanssa, omasta satsista meni aimo annos pakastimeen. Eli luokseni, jos ystävä uskallat piipahtaa... 

Kuukauden päästä synttärieni aikoihin olen päättänyt kokeilla Master Chef Australiassa tehtyä Mojito Génoise-kakkua. Sen valmistus ei näyttänyt vaikealta, mutta ei génoise mikään normaali sokerikakkukaan ole se kun on saatava kohoamaan ilman kohotusaineita pelkästään munia tarpeeksi vispaten. Se vaan näytti ja kuulosti niin herkulliselta, että leipomusta on vain kokeiltava. Onneksi voin huomenna hakea Gigantista tilaamani keittiö vaa'an niin jää nämä summittaiset grammojen deseiksi muuttelut historiaan. Jospa siinä olisi onnistumisen salaisuus? Kuukauden päästä se maistetaan!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

ihanan paljon hyvää ja makeeta syötävää, järkyttävän hyvää, onneksi sain kotiin viemisinä viikonlopun kahvihetkiin kunnon suklaaleivoksia....kiitos....