Ekana iltana sain naurattaa kaveria reaktioillani. Viimeinen kundi Tinderissä joi viiniä suoraan hanasta, ja minä kömmin katselemaan niitä öiden prinssejäni. Seuraavana aamuna sain jo ekan matchin! Ja hihkuin heti kahdelle ystävälle mitä sitten pitää tehdä?! Aloitanko minä vai hän, minä vai hän..? Minä aloitin, hän vastasi. Loput ovatkin pysyneet hiljaa tai häipyneet osumista. Ja lopulta tämä yksikin on tyytynyt hiljentymään. Nyt viikon jälkeen olen edelleen yksin, vaikka hei! Olen Tinderissä, tykätkää nyt!!! Matchi, matchi!!!
Vai enkö ole tarpeeksi jännä? Yllättävän useat suomalaiset 80kilometrin säteellä Helsingistä kuitenkin laskettelevat Alpeilla, vuoristokiipeilevät Himalajalla ja sukeltavat Thaimaassa aika perustoiminaan, jokapäiväisinä harrastuksinaan. Ja kaikki ovat erittäin, hyvin tai mahdottoman urheilullisia. Jos joka toinen näissäkin paikoissa on käynyt ja joka toinen päivä jaksaa jalkaa nostaa niin ne on jo turhankin normimenoa. Mun mielestä. Persoonat hei, jälleen erikoisia kaikki samalla tavalla, normaaleja ei enää kukaan.
Mut silti jos mikään jännä ei oo enää jännää ni mitä sitä sit enää voi tehdä erottuakseen. Ei mitään?! Ei voi ku odottaa ja hymyillä vastaan tuleville. Tai voi kokeilla kaikkea tällästä hauskaa niinku Tinder. Altistaa itsensä mahdollisuuksille ja makeille nauruille.
1 kommentti:
treffiseura voi ilmestyä milloin vain, missä vain,mistä vain....
Lähetä kommentti