Hyggee

Hei vaan, mistähän sitä syyskuun jälkeen jatkaisi. Moni suosittuihin blogi on hiljentänyt, tai lopettanut, en tiedä, eikö tämä ole enää muodissa? Etsitään ehkä aikaa itselle muualta kuin kirjoitetun ilmaisun maailmasta. Kirjoittamista on minulla kyllä ikävä, mutta aikaa en saa väännettyä kalenterista. Mä olenkin etsinyt itseäni ahkerasti kirjoista ja taivaan tähdistä. Luin viime kesänä pari elämäntaito-opasta (De Mellon Havastumisen ja Tollen Läsnäolon voiman) ja löysin ajatteluni uudelleen. Nyt kesän kiireiden kadottua syksyn viedessä purjehtijan harrastuksen, olen löytänyt itseni taas näiden kirjojen edestä. Ja täytyy sanoa, ettei kumpaakaan voi lainata eteen päin, ne ovat niin täynnä sivuhuomautuksia. Ne on hienoja opuksia, suosittelen lukemaan, pitämään mielen avoinna. 

Toisen ison siivun ajastani on vienyt tähtitieteellisen navigoinnin kurssi. Aijai, silläkin kurssilla tunnen kuin olisin tullut kotiin. Sukurasite on tehnyt tehtävänsä ja nautin suuresti numeroita vilisevän Nautical almanacin selaamisesta. Kurssin idea on opettaa suunnistamaan avomerellä tähtien, kuun ja auringon avulla käyttäen hyödyksi sekstanttia ja taivaankappaleiden laskettuja paikkoja taivaanpallolla. Minusta on kuva 15 vuoden takaa tämän ruotsalaisen seksitädin (kuten yksi purjehdustuttu asian ilmaisi) kanssa Helenan kannelta bongaamassa auringon alareunaa. Ensi kesänä mut voi ehkä jo bongata Löylyn edustalta haromasta Pihlajasaareen ja Harmajan väliin jäävää ohutta taivaanrannan kaistaa tämä instrumentti käsissäni. Missä olen kuuluu silloin kysymys, eikä taakse katsota vaan leikitään että ollaan jossain kääntöpiiri välisellä merialueella kaukana kotoa.

Tällainen puhelinluettelo aiheuttaa kummoisia intohimoja nyky tiistai-iltaisin.

Kävin taannoin myös Tennarissa katsomassa Yayoi Kusaman näyttelyä vanhempien kanssa ja tämä alla näkyvä teos on se, mihin olisin voinut jäädä asumaan. Paperilyhtyjen sisällä valot vaihtoivat väriä ja loivat peilien kanssa maagisia tunnelmia... Suosittelen kiiruhtamaan Tennariin ennen tammikuuta.

Tähän teokseen mä muutan!

Joulun aloitus on kans ihan käynnissä. Joulupuuro kiehuu juuri hellalla ja päivällä kävin taas leikkimässä mesenaattia Ornamon design joulumyyjäisissä Kaapelitehtaalla. Ostin tänä vuonna Lieko Designin piikikkäät korvakorut. Ornamon myyjäisistä löytyy aina yhdet korvakorut, jotka on pakko saada. Tämän kertaisten kanssa ei annetakaan poskisuudelman tai halata, menee muuten vastaanottajan poski punaiseksi. Ehkä Tinder-treffeille sopivat korut!

Niin ja Anssi Kelan keikalle heitin itseni ja pari kaveria.

Menoa, menoa, menoa. Se tyyppi osaa antaa itsestään kaikkensa! Lauloi yhden numeron sattumalta haetusta WIkipedia-artikkelista yksin kitaralla itseään säestäen. Tyylilaji oli punk, skitta akustinen ja artikkeli kertoi jostain suomalaisesta punk bändistä. Mitä viihdyttämisen taitoa. Omat skittailuni on tän kaiken ohella vähän jääny. Kai mua alko nyppiä, kun en oppinutkaan heti ja helpommin. Mutta tossa se instrumentti vielä on, nojaa seinään, odottaa kiltisti. 

Et tällästä menoa, eikä vieläkään Rooma-kuvia. Odotellaan seuraavaa inspiraatiota. Nyt jatkan lempiaussisarjani katsomista, ja se ei enää olekaan Master Chef vaan Kotiin takaisin. Ahhh, hygge lauantai-ilta vai mysigt niinku sano ruottalainen.