Mitähän sitä muuta toteaisi. Huomenna on herättävä kuudelta töihin, ja kun on muutama päivä mennyt nukkuessa yhteentoista, voi tänä iltana olla hieman utopistista yrittää vielä yhdeltätoista nukkumaan. Vanhempien luona, tai ylipäänsä lajitovereiden läsnäollessa tuppaan nukkumaan paremmin. Mitenhän sitä tässä ylhäisessä yksinäisyydessä edes osaa... Sillä vaikka hikoilin illan urheilusuorituksen aikana, ei se vielä fyysisesti väsyttänyt.
Tapanin tanssien tai purjehduksen sijaan perinne vei isotädille Pasilaan, ja yllätykseksi vanhan pöytälätkän ääreen. Olen viimeksi tarttunut näihin ukkoihin 80-luvulla, kun sain äidin pakotettua pelaamaan mua vastaan. Nyt ei tarvinnut pakottaa ketään vastustajaksi, kun 13-vuotias pikkuserkkuni suostui oitis rooliin.
Hieman olivat herrojen liikkeet kankeita ja kaksi pelaajaa jopa jättäytyi ottelusta pois, sillä heidän ohjaimensa olivat ajan saatossa hajonneet. Pelaajien 43-vuoden keski-iästä voi laskea pelin tulleen taloon 70-luvun puolivälissä ja kun ottaa huomioon kuinka ínnokkaasti sitä nytkin rökitimme, ei ihme ettei se ole ihan priimana aikaa kestänyt. Katsellessani nykyajan pöytälätkiä, huomasin, että niissä Ruotsi ja Suomi on laitettu aina vastakkain. Tässä pelissä oli joukkueena siniset ja valkoiset... Tiedä sit ketä nämä värit markkeeraa?
Ice cats go go go!
1 kommentti:
ai kun kivaa, kai tommosta lätkää vielä läpytetään ja taidotkin on vielä tallella, hyvä hyvä...jännä palli....
Lähetä kommentti