Krepattu tukkani näytti vielä keskiviikkona näin hienolta harjakselta, mutta illan suihku pesi lumon pois. Nyt tilalla on perinteinen, suora kampaukseni. Torstai-iltana kävimme työkavereiden kanssa upeassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas - baletissa virittäytymässä joulutunnelmaan ja nauttimassa kansallisbaletin kulttuuriannista. Vihdoin sain itsekin virittäydyttyä hieman joulutunnelmaan!
Perjantaina olin vapaalla ja jouluostosten jälkeen otin osaa purjehdusseuran pikkujoulujen järjestelyihin, bileet pidimme Huutokonttorissa Jätkäsaaressa. Moni vieras kommentoi, ettei ole koskaan käynyt kyseisessä baarissa ja kehui mestan tunnelmaa. Paikka on sisustettu vanhalla kamalla ja kaiuttimissa soi Suomi-iskelmä, baaritiski on puolikas pelastusvene ja nimi meinaa satamatyöläisten työhönvärväyskonttoria, fiilistä siellä on kylliksi. Suosittelen pistäytymään!
Onnekseni bilejärjestelyissä oli mukana kokenut aisapari, sillä pikkujoulut onnistuivat paikanvalintaa myöten loistavasti. Mielestäni onnistuneiden juhlien ensimmäinen askel on vieraiden huomoiminen heti heidän astuessaan baariin sisään. Yhtä kundia kiirehdin kättelemään niin innokkaasti, että hän jäi takkinsa vangiksi ja ojensi puoliksi hihan sisällä jumissa ollutta kättään omaani vasten. Se on kättely tai halaus heitin, kun joku vielä keksi kommentoida kättelyä kovin viralliseksi tervehdystavaksi Mutta eipä kukaan voi väittää, ettei kuullut ohjeita illan kululle tai koodisanaa drinkkialennuksille.
Seuraava vinkki puolituttujen illanistujaisiin on helppo seuraleikki kuten tietovisa, jossa idea on saada ihmiset tutustumaan ja pakottaa heidät hetkeksi vaihtamaan vieraanpaan seuraan. Aisaparillani oli tähän loistava idea eli jaoimme korttipakasta kuvakortit ja ässät satunnaisessa järjestyksessä sisäänsaapuville (näin saadaan neljän hengen joukkueet, ja numeroitahan pakasta löytyy 13 eli suuremmankin seurueen saa tällä konstilla sekoittumaan kivasti). Sopivan hetken ihmisten tuttujen seurassa minglattuaan, pyysimme heitä etsimään joukkueensa. Kunkut saivat kerääntyä sohvalle, jätkät pyöreän pöydän ääreen, ässät loosiin ja niin edespäin. Siinä tuli hetken säpinää jengin kysellessä kellä mahtoi olla sama arvokortti kuin itsellä ja etsiessä joukkueelleen istumapaikat. Lyhyt tietovisa meriaiheisine kysymyksineen keräsi myös myönteistä palautetta.
Lauantaina singahdin auringon paisteessa pursiseuran syyskokoukseen, joka oli sisäisten erimeilisyyksien vuoksi venynyt hieman myöhäiseen päivämäärään, mutta onneksi ehdin juuri antaa ääneni kommodorin vaalissa ennen kuin piti taas vaihtaa maisemaa. Salillinen kokoustajia jaksoi lopulta palaveerata kuusi tuntia, itse siis häivyin kolmannen tunnin kumahtaessa kelloon! En olisi koskaan uskonut yhdistystoiminnan olevan näin vakavaa puuhaa... Minä siirryin politikoinnista bileisiin, saunaan ja lopulta Kalleen jatkoille. Siellä hyvä meno jatkui pilkkuun asti ja illan viimeisille hitaille löytyi kohtelias ranskaa puhuva tanssittaja. Kotimatkalla vielä noukin Teatteri-baarin edestä 50euron setelin ja Mantskulta löysin 24-vuotiaan kimman ajokortin, Visan ja dösälipun. Facebookin avulla löysin huolestuneen omistajankin, ja palautin kortit hänelle tänään. Kaikkea sitä verkkoon tarttuu, kun kävelee tuolla silmät auki.
Tänään onneksi hieman hiljeni ja kodin täytti satumainen tuoksu. Piparkakut siis uuniin ja sitä rataa... Lyhyiden yöunien takia voi tämä päivä ansaitusti jäädäkin vähän rauhallisemmaksi kuin menneet vuorokaudet. Mutta huomenna, jatkuu...
1 kommentti:
olet normaali kiireinen nykyajan nuori, aamusta seraavaan aamuun, huh huh. onneksi joulun pyhät tasaa kiireen minimiin joksikin aikaa......
Lähetä kommentti