Iästä puhutaan paljon ja ikään liittyy erilaisia siirtymäriittejä. Syntymästä tarhaikään ihminen ei vielä tajua iän karttumista, ellei vanhempi sitä hurraa. ’Näytä sormilla montako vuotta olet’ kysytään ja lapsi nostaa pystyyn sormet, joita on viimeksi taiteltu oikeaan asentoon. Nämä ylös, nuo alas, noita ei vielä voi näyttää. Lapsi itse ei tajua kuin hymyillä, hänhän osaa jo ristiä sormiaan hassusti.
Tarhasta kouluun siirtyessä ikä alkaa jo tuntua. Leikki jää taa ja yhtäkkiä pitäisi olla koululainen, maaginen seitsemän vuoden ikä on saavutettu. Hurrataan taas. Sitä alkaa ihminen pikkuhiljaa jopa odottaa iän karttumista. Tulee 15-vuotta ja rippikoulu, 18-v ja täysi-ikäisyys. Pian päästään teiniydestä 20-vuoden rajan ylittyessä, viimeinen virstanpylväs onkin vanha täysi-ikäisyys 21vuotta. Siinä on nuoren elämän aikana oikea ruuhka tärkeitä vuosia.
Kun 25 tulee mittariin muistuteen tosin jo neljäsosa vuosisadan elämisestä ja kolmenkympin kohdalla koittaa sitten jo kriisi. Tämän suuren juhlan jälkeen jokainen syntymäpäivä aiheuttaa enää sydärin.
Noiden tärkeiden lapsuuden ja nuoruuden vuosien ajan iän karttuminen ja virstanpylväiden saavuttaminen liittyy aina johonkin isoon tapahtumaan, kehitykseen ja etenemiseen elämässä. Ikä on hyvin positiivista. Se on jännittävää. Iän karttumiseen kannustetaan ja sitä odotetaan koko perheen voimin.
Kahdenkympin jälkeen alkaa kauhistelu, ja odottaminen. ’Aattele, sinäkin olet jo sen ikäinen!’ Huudot kaikuvat sukujuhlissa. ’Tästä alkaa vääjäämätön alamäki’, miettii elämänsä parasta aikaa viettävä ihminen, ja alkaa pian stressata parin löytymistä, koulusta valmistumista ja uran urkenemista. Oikeastihan siinä iässä vasta kaikki alkaa. Ihminen alkaa tajuta jostain edes jotain, koska hän on vasta hetki sitten ehtinyt kokea edes jotain.
Ekan piikin, kriisin iskiessä tulisi hogata, että niitä tulee lisää. Ja että niistä oppii. Mistään muusta ei niin opikaan kuin omista kriiseistään.
Iän ajattelun voi kääntää niinkin, että 36 vuotias on vanha, mutta 36-vuotiaana kuollut on aivan liian nuori vainaa. Jopa 52-vuotiaana kuollut ’meni liian aikaisin’. Riippuu ainoastaan katsannon suunnasta, mikä ikä on sopiva.
Mistä ikriisit sitten johtuvat, jos ikä ensin on juhlittu saavutus? Ja mitä tapahtuisi, jos niitä vuosia ei luvattaisi kertyvän? Annettaisiin takuu vain tästä hetkestä.
Ikäkriisi onkin mielestäni ehkä syvimmin kuolemanpelkoa ja niiden katteettomien lupauksien, että aina koittaa huominen, aiheuttamaa takerumista olevaan. Se on kyvyttömyyttä hyväksyä muutos, päästää irti ja ottaa jotain, mihin ei voi vaikuttaa, annettuna. Ei ole huomista, tai ainakaan huomisesta ei ole varmuutta. Siinä perspektiivissä ikäkriisikin on sinänsä turha. Ei ole lopulta mitään mistä loppua, mitä pelätä tai mitä paeta. On vain hetkiä ja niiden jatkumoa.
Hetki elämässä on tuttu sanonta, vain hetki elämässä. Mielummin kuin sanan elämässä korostaminen, tulisi korostaa sanaa hetki. Meillä on vain uusia hetkiä, meillä ei ole sinänsä elämää. Hetki on rajattu, elämä käsitteenä hyvin rajaton. Ja kun ihminen sitten tajuaa, ettei ole välttämättä kriiseilemässä enää edes seuraavaa syntymäpäiväänsä, hogaa, ettei ole järkeä kriiseillä tätäkään. Elämä loppuu kuitenkin jossain vaiheessa, tämä hetki on ainut mikä on. Iällä numerona ei siis tulisi olla väliä, vaan sillä että on olemassa. Menee taas vähän korkealle mietin, kun tätä monetta kertaa luen...
Ikäkriisin voittaminen onkin ehkä kuoleman pelon voittamista. Rauhan solmimista rajallisuutensa kanssa.
Se on myös itsensä etsintää. Jos sitä tutkimusmatkaa ei tee tai polkua käy läpi, kriisi syvenee vuosi vuodelta ja palaa aina takaisin. Se aiheuttaa kaikkia huvittavia ja traagisiakin lieveilmiöitä, jotka ovat toisaalta varmasti osa matkaa, etsintää. Nuorempana kriisin laukaisee muunmuassa muutos lähipiirissä; iän myötä varmasti muutos itsessä, suorituskyvyssä ja kykenevyydessä. Tuttu on turvallista, uusi pelottavaa. Tuttu on ehkä ihanaa, muutos jotain ihan muuta. Silti sen kaiken voi vaan ottaa vastaan ja elää, jotta sitä voi sitten myöhemmin toivottavasti muistella...
1 kommentti:
Hyvin olet ajatellut elämän eri vaiheita!! En voi panna paremmaksi...
Lähetä kommentti