Perinteistä illalliseksi

Kun perjantaina riehuu, on hyvä fiilis viettää lauantai ja sunnuntai rauhassa kotona. Olin eilen työkavereiden kanssa syömässä ja sen jälkeen Tigerissa jytäämässä. Virgin Oil ei jälleen kerran pettänyt: heidän karitsan fileensä oli mainiota. Tulipa myös kerralla selväksi, että karitsa on todella eri asia kuin lammas. Vanhan viulun villan ja hilseen makua ei ole, vaan lihan hento, aistikas maku korostui muikean kastikkeen ja lisukkeiden kera.Jäkiruoaksi omenapiiras ja tuplaespresso.

Tänään keskitymme olemiseen. Vaihdoin juuri lakanat, jotka saimme yhdessä synttärilahjaksi (synttäriemme välillä on vain viisi päivää, ja yksi vuosi minun haitaksi)

ja kävelimme kauppaan hakemaan karjalanpaistiainekset. Muistin aina, kun meidän piti kaverin kanssa esitellä italilaiselle kimmalle perinteikäs suomalainen ruoka. Emme keksineet muuta kuin karjalanpaistin ja italialainen kaverimme nauroi makeasti, kun kerroimme sen vaativan tuntien kypsennyksen. "Ai sanotte vieraallenne, että 'Tervetuloa! Laitan ruoan uuniin ja syödään sitten huomenna.' ? Te suomalaiset olette rauhallisia!" Nyt tämä kypsennys ja haudutus pannaan kokeiluun. Monissa resepteissä haudutukseen tuntuu riittävän kolmesta neljään tuntia. Muistaakseni esittelimme kaverillemme, että pasitin valmistus vie tunteja kahdeksan, heh... No ei mekään ihan aikaisin tänään syödä. Kello on 18 ja ruoka meni juuri uuniin. Tuoksu tosin tuntuu jo :)

Mukavaa viikonloppua