Urheilua

Olen viime viikkoina hieman skarpannut urheilun suhteen ja yrittänyt nostaa kuntoani. Kaikki lähti käyntiin viime viikon uimastadikkakäynnistä; sen jälkeen tuli niin hyvä fiilis, että muistin taas miksi ihmiset urheilevat. Maanantaiset lenkit ovat pysyneet ohjelmassa, mutta hikoiluttavimpana on tästä viikosta lähtien tullut kuvioihin työmatkapyöräily. Duuniin on matkaa vaivaiset kolme kilometriä suuntaansa, mutta vaihteleva mäkinen reitti saa aina sykkeet koholle. Eilen puuskuttaessani töyhuoneeseen ihmetteli kolleega miksi sitä on tultava niin kovaa, kun on lopussa ihan tööt? Kun on kiire töihin! vastasin. Huvittavinta oli, että olin samana aamuna pistellyt portaita viidenteen näppäillessäni jotain puhelimen sovellusta, työhuoneeni kun sijaitsee siis neljännessä kerroksessa.Tänään jäin sitten kotimatkaa kiertoreittiä fillaroidessani jumiin erään rauhallisemmin polkevan kundin taakse, ja siinä aloin ajatella, että hitaamminkin sitä voi edistyä... Ehtii hiukan nauttia, eikä kurvitkaan tule eteen niin yllättävän nopeasti. Hauskana kirittäjänä olen myös löytänyt Heiaheia-sovelluksen, mihin  merkkailen ylös urheiltuja matkoja ja aikoja. Hah, katsotaan vaan kauan tämä jatkuu :)