Korkoprojekti

Kuten sanottu, olen aina ollut maihari-iässä tai muuten vaan matalien kenkien ystävä. Joskus 2003 uuden vuoden paikkeilla lupasin kaverilleni, ja itselleni, hankkia yhdet maneet korkokengät ja alkaa kävellä niillä aina ulkona käydessäni, siis juhlimassa. Siitä on nyt 8 vuotta enkä ole vieläkään niihin kunnon korkoihin päässyt, maksimissaan 2sentin spittareihin on usko riittänyt ja niitäkin käytän niin harvoin, ettei niillä kävelyä ole voinut oikein korkoharjoitteluksi sanoa.

Nyt tähän on kuitenkin tullut muutos, muutoksen välineenä ovat ne Sokokselta ostamani syksykävelykengät. Niiden hienoinen parin sentin korko on osoittautunut arkikäytössä juuri sopivaksi aloituskorkeudeksi. Menin eilen töissä pitkin seiniä ja tänä aamuna otin yhden kurvan liian tiukkana nilkan melkein protestoidessa, mutta nyt alkaa tasapaino jo löytyä. Eilisestä Huippu mallit haussa ohjelmasta hieman ryhtivinkkejä, katse eteen ja lantio mukaan, näin sitä korkokävellään! Uudet lihaksetkin tässä löytyy, mietin ihan voisivatko reidet korkkarikävelyjen päätteeksi muotoutua kauniin sukkuloiksi ja pohkeet pysyä hoikkina...

Näin kirjoitin eilen, tiistaina.

Tänään kävelin sitten spårapysäkiltä töihin. Jalan outuo asento alkaa tuntua epämiellyttävästi lonkissa. Projektin ensimmäinen vaihe päättyneekin tänään, mutta jatkuu kyllä - toisin kuin töihin fillarointi, joka loppui pyörän rikkoutumiseen tai sängyn osto, joka tyssäsi muuten vaan saamattomuuteen, ja selkäkipujen häviämiseen. Kahdesta sentistä ponnistetaan tavoitteena piikkikorot tanssilattialle!