Jee jee, ajan henki on nyt tuleva juhla! Tänään sain sen 11-vuotiaan kummipojan lahjaprobleeman ratkaistua, onneksi hänen äitinsä osasi vinkata mistä nuoret tällä hetkellä tykkää. Palasi mietteisiin oma lapsuus, kun laadin toivomuslistaa ja sukulaiset ihmetteli, että toiko on nyt se juttu?. Itselle se juttu oli just manee ja just Se. Tänään aloinkin ensimmäistä kertaa oikeasti tuntea, miltä vanhemmista tuntuu, kun he etsivät just sitä jotain, löytävät jotain ja miettivät sitten myyjän avustuksella onko tämä se oikea juttu??!!??!! He ostavat lapsilleen jotain mahdollisesti kallista, jotain, joka tuntuu itsestä ihan oudolta, turhalta, ehkä hieman rumaltakin, mutta joka lapsen on saatava. Jotain, mikä on hänen mielestään huippu makeeta. Tänään en ostanut mitään rumaa tai turhaa, mutta se, että etsin yhden tietyn tuotemerkin juttuja, joista mikä vaan voi olla cool, tuntui yllättävän haastavalta! Toivon hartaasti valinneeni oikein, löytäneeni ainakin yhden just sen jonkin jutun. (Ostin siis varmuuden vuoksi kolme lahjaa.)
Eksyin tässä pohtimaan samalla mitkä oli niitä merkkejä, joiden perässä itse juostiin... Ainakin Husky-pipot, joiden jättimäiset tupsut veti koko pipon pois päästä olivat super hot. Ja Adidas tais silloin kans elää kulta-aikaansa. Näin siitä on aikaa kulunut, kun en muista mitkä muut olisi olleet sosiaalisen elämän elintärkeät merkit. Tai sitten 90-luvun alussa ei vaan ollut niin paljon merkkitietoisuutta 11-vuotiaiden keskuudessa? Vai olinko se minä, joka en vielä seurannut ajanhenkeä? No kummin vain, nykyään merkit ovat aina vaan tärkeämpiä. Lahjaksi hakemani merkkikin on ilmeisesti aloittanut kengistä, ja nykyään siihen voi vehoutua alusvaatteista pipoon asti avainnauhaa, lompakkoa ja vaikka snoukkahousuja unohtamatta. Kalliiksi voi tulla lapsen verhoilu, hyvä onkin pysyä vielä hetki tässä säännöllisen satunnaisen lahjojan roolissa.
1 kommentti:
joo o työstä käy joululahjojen miettiminen saatikka ostosretket....
Lähetä kommentti