tiistai 14. helmikuuta 2012

Suolaa ja suklaata

Mitä sitä hyvää aihetta vaihtamaan, nyt maistellaankin Maraboun uutta suklaata Black saltlakrits. Maku ei peittoa millään muotoa Fazerin Salmiakkisuklaata, johon olen aivan hullaantunut, mutta ihan menevä kokemus tämäkin on. Ainakin vieno suolan vivahde ja suussa raksuvat salmiakin muruset tuovat vaihtelua Fasun versioon. Paketissa vainoaa kuitenkin "limited edition" merkki, joka tarkoittaa sitä, että kun makuun ihastuu sitä ei saa enää mistään. Ellei sit keksitä uusia viettelemyksiä...


Tärähtänyt kuva sopii mielestäni hyvin tähän suklaaseen. Mutta mitäs sitä muuta ois ehtiny kuin pureskella suklaata... Ylitöitä ainakin muutaman tunnin. Ja kävin myös suihkussa kynttilän valossa. Enkä tänään sen takia, että päätä olisi särkenyt vaan siksi, ettei upouusi, päivällä vaihdettu kylppärin peilikaapin lamppu suostunut syttymään. Kynttilä kuitenkin syttyi ja syttyy huomis aamunakin, toivottavasti remonttimiehet ehtivät talossa hääriessään korjaamaan valon loppuviikon aikana. Mutta pienet on nämä murheet ja Facebookissahan kiersi joku haaste, jossa haastettiin ihmiset olemaan valittamatta 20 päivää putkeen. Ensilukemalta ajatus tuntui ehkä jopa fiksulta, positiivisesti ajatellen ja asiat asioina ottaen voisi säästyä monelta turhalta mielipahalta, olla huomaamatta vihastuttavia asioita. Hetken pohtimisen jälkeen keksin kuitenkin monta asiaa, joista valittaminen sai mielen purkautumaan ja olon taas hyväksi. Mitä jos valituksen kääntääkin aisoiden terveeksi kritisoinniksi, ja turhan valittamisen sijaan kritisoi asioita perustellusti? Kritisointi voi näin olla myös parannuksen lähde, parantaa oloa, olosuhteita ja asioita pidemmällä tähtäimellä. Vaikka välillä, välillä valittaminen todella avaa korkin ja päästää hurjat hyöryt pihalle!

Mitä ei voi kritisoida, siitä ei kannata valittaa ?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

fazerin salmiakkisuklaa on parempaa mielestäni. aina kantsii valittaa, sillä saa jotenkin hyvän mielen vähäksi aikaa....