maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kahvilasta kahvilaan

En tiedä olisinko halunnut istua tänään Café Engelissä vai Starbucksissa. Café Engel ainakin oli hiljattain valmistuneen remontin jäljiltä uudistunut, hyvässä ja huonossa. Sisäänkäynti taaemmasta ovesta tuntui järkevältä ratkaisulta, samoin pöytien entistään järjestelmällisempi sijoittelu, saniteettitilat oli myös uudistettu jännästi talon historiaa kuvastamaan (talossahan toimi Stockmannin ensimmäinen myymälä). Remontissa oli kuitenkin menetetty vanhaa boheemin suttuista tunnelmaa ja jännittävän pianohuoneen hävittyä paikasta oli hävinnyt yksi jännittävä piilopaikka. Kahvinmaku oli kuitenkin säilynyt hyvänä eli pääasia on kohdillaan.

Parhaan kahvikokemukseni sain Wayne's coffeen ensimmäisessä kahvilassa Kaisaniemessä. Heidän muffinssinsa olivat silloin kotitekoisia yli kymmen senttisiä herkkupommeja. Omena-kanelimuffinssin sisällä oli lohko omenaa ja päällä valkoista sokerikuorrutetta, suklaamuffinin päällä oikeasti paljon kastiketta ja sisus oli kuohkeaa, pehmeää valkoista tahnaa. Kahvia opin juomaan ketjun coolissa kuppilassa Tennarissa liialla makeutusaineella pilattuna. Toiseen kuppiin laitoin enää yhden Hermesetaksen seitsemän sijasta. Mutta ne ajat ovat nyt ohi ja Wayne'sinkin muffinit kutistuneet alle puoleen niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin, mutta ketju oli mainittava toihan se kahvikultuurin Suomeen.

Starbucks taas tuli mieleeni, kun pari kuukautta sitten paljastettiin maaginen tieto siitä, että huhtikuussa kyseinen kahvilaketju rantautuisi Suomeen Helsinki-Vantaalle avattavien kahviloiden kautta. Tämän iltainen dokumentti Starbucksista ja sen menestyksen tekijöistä innoitti aihetta entisestään. Ketjun paikkoja on ympäri maailmaan, jotkut keräävät heidän mukejaan, nettikaupassa myytävät talon kahvisekoitukset maksavat yli kymmenen euroa puolelta kilolta. Dokumentin perusteella asiakkaiden oletetaan maksavan kahvistaan pientä ylihintaa, sillä Starbucksin tuotteilla he saavat päälleen pienen sädekehän päänsä päälle, tuntevat osallistuvansa ketjun harjoittaman reilun kaupan tukemiseen, ja varmasti tuntevat myös saavansa osansa ylikansallisesta menestystarinasta.

En ole ulkomailla koskaan ollut Starien ihailija, käynyt pari kertaa siellä missä se on eteen sattunut, en ole erityisemmin pitänyt heidän tyylistään ottaa tilaus ja jakaa valmis tuote erikseen niin, että omastaan saa pitää kiinni puhumattakaan siitä, että tilauksen nimi on bongattava vierasta kieltä puhuvan nopeasta ulosannista. Ja muistaa, mitä hittoa juuri tilasinkaan?! Näissä paikoissahan juoma siis tilataan ja maksetaan kassan luona tiskillä ja valmista tuotetta siirrytään odottamaan tiskin toiseen päähän, mihin toinen kahvilatyöntekijä kupin tuo. Kaveri kertoi, että Thaimaassa oman juoman jakelu oli ratkaistu niin, että asiakkaan nimi tiedusteltiin tilausta tehdessä ja nimi tussattiin sitten kahvikupin muovikanteen, jotta oikea henkilö sai oikean tuotteen oikeassa jonotusjärjestyksessä. Myönnän kuitenkin kyttääväni uutisia, milloin se kuppila sinne lentokentälle oikein avaa! Olen rekrytoinut jo yhden kaverin ja suostutellut kundikaverinkin visiitille kansainvälisyyden ja kahvin yhdyspaikkaan. Mutta milloin sinne saa lähteä...?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

paras kahvila on kotona, saa juoda rauhassa niin monta kuppia kuin haluaa, eikä tarvitse tuijotella vieraita...avelbu