tiistai 24. huhtikuuta 2012

Terrorismirintaliivit

Kotona jälleen, ja oikein onnellisena. Belgia ei ole muuttunut maana, ja vanhaan opiskelukaupunkiin saapuessa olo kuin kotiin olisi tullut. Nyt tiliä katsellessa huomaan, ettei rahaa mennyt juuri kuin ruokaan, ah herkutteluun! Niitä simpukoita, frittejä ja majoneesia, vohveleita, suklaata, OLUTTA! Voi sitä maata ja sen gastronomisia keksintöjä!


Perjantain taide-elämyksen jälkeen ehdimme kokea parempaa myös sillä saralla. Lauantaina Louvain-la-Neuvissä (kaupunki noin 50minuutin junamatkan päässä Bryseelistä etelään) kävimme aivan mainiossa Hergé-museossa, missä leijonan osan seinätilasta oli saanut - ansaitusti - sarjakuvasarkari Tintti.


Sunnuntai aamuna suuntasimme Brysselissä Tur und Taxisin satamamakasiineissa järjestetyille vintage markkinoille, missä kaupattiin 50-80 - lukujen vaatteita ja huonekaluja. Paikka ja aihe olivat näkemisen arvoisia, ja mukaan mahtui myös hienoja suomalaisia aikakauden kalusteita muunmuassa Tapiovaaran tuoleja. Leffaan ehdimme myös (pakko juttu minulle kielen harrastajana). Maanantai kuluikin sitten kauppoja kierrellessä ja tyhjin käsin hotelille palatessa. Niin olihan kädessä toki goffre... ja nämä korvakorut :)


Mutta sitten asiaan, Brysselin kentän turvatarkastuksen ja metallinpaljastimen suhtautumiseen rintsarieni kaaritukiin. Tähän asti on riittänyt, että kulkee pari kertaa portista, joka piippaa, tottakai ja aina. Sitten virkailija tutkii kehon käsin ja mahdollisesti metallinpaljastimella, toteaa, ettei mitään ihmeellistä ole ja päästää jatkamaan matkaa. Tämä tapahtui eilenkin, tosin sillä erotuksella, että jo kehon käsin tutkinta oli hyvin intensiivinen eikä jättänyt yhtään kohtaa hyväilemättä. Se ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä jotain jäi virkailijan mukaan epäselväksi. "Seuratkaa minua, menemme syrjemmälle." Syrjemmälle eli sovituskopin tapaiseen väliaikaisratkaisuun, missa turva-henkilö pyysi minua nostamaan paidat ylös, jotta hän pystyi käsin ja metallin paljastimella vielä tarkastamaan, ettei rintojeni välissä todella ole muuta kuin ihoa ja ilmeisestikin erittäin vahvat metalliset kaarituet! En ole ennen, edes Yhdysvalloissa, joutunut tälläiseen käsittelyyn. Voi juma, hetkeksi veti hiljaiseksi ja sitten jo huvitti. Ja pohdin miksi ihmeessä näissä merkkirintsareissa on niin vahvat kaaret, vai sekö niissä maksaa ja piipittää, rautainen laatu?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

ihanat korvikset, varmaan kaikilla naismatkaajilla joilla on kaarituetut rintsarit ovat mahdollisia "salakuljettaji"....