Radioni mun

Istuskelen himassa ja nautin raukesta vaapapäivän illasta. Vanhemmat lähti joku tunti sitten kotiin, olin kutsunut heidät päivälliselle luokseni. Sain tehtyä pitkästä aikaa kanawokkia kookosmaidolla ja kalakastikkeella ryhditettynä. Mmmm... Nyt kuuntelen musiikkia, radio Sunia. Oman kielinen musiikki on sitten ihanaa, joskus oikein tekee mieli kuunnella tv:stä ja radiosta ohjelmaa suomeksi, ei ainaiseksi englanniksi! Lätkääkään ei tarvitse seurata, kun seinän läpi jostain kerroksesta kantautuu huippuhetket, niin maalit kuin läheltä piti tilanteetkin. Hesarista voi sitten katsoa kumpi puoli sai maalin.

Ostajana olen myös nautiskelija. Ostan kerran, ja silloin investoin. Tämä Tivoli audion radio oli myös omanlainsensa investointi, halvempiakin olisi löytynyt... Mutta kuten yleensä investointi kannattaa eikä vihreän laatikon äänenlaatua voi kokoluokassaan lyödä millään. Muistan, kun kävin ostamassa sen, oli silloin Belgiassa vaihdossa. Etsin vaaleaa vihreää yhdestä radioliikkeestä. Myyjän pohdittua hetken totesi hän, ettei hänellä taida olla kuin noita tumman vihreitä. "Omenat ovat jo mädäntyneet tässä vaiheessa syksyä" naurahti hän päälle. Radio oli aikainen joululahjani. Kesän väriversio löytyi onneksi toisaalta.

 

Tämä ilmaiskortti on taas mainio kahdella tavalla. Ensinnäkin se juhlii suomen kielen uskomattomalla kyvyllä luoda yhdyssanoja kuin tyhjästä ja samalla kortin täydellinen vuoropuhelu tekstin, kuvan ja lukijan välillä on upeaa. Itse en tosin ole hillunut diadeemissa vaan pesin ikkunat tiistaina ja tänään viihdytin naapureita imurin laululla ja tiskien kilinällä. Kundikaverin luo olen myös kortin vienyt, siellä voisin sitä sopivan tilanteen tullen kyllä heilutella ja oikaista sohvalle Ellen taakse piiloutuen.