Takaisin vuorille, ja töihin

Kymmenen päivää mustikkafarmilla hävisivät kuin ilmaan. Suuri syy lienee, että viihdyin siellä niin hyvin. Isäntäpariskunta kaksine kokerspanieleineen oli aivan mahtava ja miljöö upea. Koska mustikat ovat Australiassa kesämarjoja, päiväni kuluivat poiminnan sijasta puutarhassa kykkiessä, kakkua vääntäessä, rouvan autoa siivotessa ja lakanoita silittaessa. Iltapäivän vapailla olin vapaa kiertelemään Dandenong-aluetta kuten isoa ja hienoa rhododendron puutarhaa tai pientä Olindan kylää söötteine kauppoineen. Joinain päivinä rouva myös kuskasi minua katsomaan Melbourneen antavaa näköalaa vuoren korkealta kohdalta, Mount Dandenongilta (Melbournekin näytti huvittavalta, pieneltä tornitalokeskittymältä aavan maiseman keskellä). Yksi iltapäivä kävimme myös William Ricketts sanctuaryssa ihailemassa veistäjän aboriginaaleja kuvaavia veistoksia ja patsaspuiston seesteistä tunnelmaa. Veistokset on tehty kivien paalle kuin ne olisi tehty samaisesta kivesta, vaikka ne on oikeasti muotoiltu savesta. Alue on ehdottomasti käynnin arvoinen, ja majapaikaksi voin suositella isäntäpariskuntani pitämään bed&breackfast-majoitusta Folly farmilla, linkki tässä.

Kasvihuoneesta ei tarvinnut kuin hakea kastelukannuja, taustalla nakyy verkolla katettu mustikkaviljelma.

 

Tassa miehen itse rakentama B&B-talo, jonka vanhan Englannin tyylinen sisustus oli todella manee. Taustalla oleva pienempi mokki on tarkoitettu rauhalliseen hetkeen iltapaivateen merkeissa.

 

Tassa kuva William Ricketts patsaspuistosta. Teosten aiheena ovat aboriginaalit, joita Rickettsin mukaan valkoinen mies on sortanut taysin syytta. Veistokset olivat paikallaan keskella metsaa hyvin vaikuttavia.

 

Viime sunnuntaina tutustuin Melbourne Royal Show'hun, jonkin tapaiseen maatalousnayttelyn ja huvipuiston sekoitukseen. Kavellessani sisaan nayttelyalueella oli ensin vastassa liuta huvipuistolaitteita ja hattarakoneita, mutta syvemmalla alueella sai ihmetella maatalon elaimia ja sonnien arvostelua. Tuomari muunmuassa kehui yhden voittajasonnin liikkuvan kuin kissa. Enpa ole ennen moista nahnyt... Seuraavissa halleissa sai ostaa Victorian-alueen herkkuja, seurata halonhakkuukisoja (halkojakin voi hakata monella tapaa!), silittaa elaimia, kirittaa koiria palloleikkiin, katsella mita erilaisimpia kanoja, ankkoja ja kukkoja (nekin arvosteltuina) hakeissaan, adoptoida vinttikoiran tai seurata lammaskoiraa tyossaan... Jannaa menoa!

 



 

Nayttelyssa oli myos kakunleivonta-osio, jossa kunkin kilpailijna oli tullut tehda samoista raaka-aineista tietty peruskakku, kuten tassa sokerikakkupohja, jonka tuomarit maistamatta arvostelevat koostumuksen perusteella. Vitriineissa oli naytilla kilokaupalla halkaistuja kakkuja, kekseja, leipia, muffineja... Ja jokainen arvosteltuna.



 

Mutta kuten sanottua, ne kymmenen paivaa kuluivat nopeasti, ja ryhdynkin ekaa kertaa ihan palkkatyohon. Palasin Gramppiansin kansallispuistoon Halls Gap:iin ja myyn seuraavat muutamat viikot jaateloa paikan turistikaupassa. Paasin tanaan jo kokemaan kevaan kiireista menoa ja tein muutamat totterot asiakkaille. Viime kerrasta onkin jo yli kymmenen vuotta, mutta ihan ok ne silti luonnistui.

 

Tanne minut toi The Overland-juna...