Melbourne cup

on ohi ja samoin on pian ohi oleskeluni Halls Gapissa. Todella haikeaa ja samalla aivan mahtavaa! Odotan innolla pääseväni näkemään uuden kaupungin, Adelaiden, uuden luontokohteen eli Kengaroo Islandin ja mahdollisesti uuden HelpX-perheen, pyyntö on jo läheletty. Mutta ennen näitä viimeisten päivien tapahtumiin. Viimeiset työpäivät olivat todella hulluja ja sunnuntai kassalukujen mukaan vilkkain päivä koko kaupanpitäjien 40-vuotisessa historiassa! Voitte siis kuvitella, että väänsimme palloja tauotta kello 11 ja 17 välillä koko sunnuntain ja jono tiskille kiemurteli taukoamatta kynnykseltä asti. Mutta nyt ne velvollisuudet ovat ohi, ja autan enää siivoamaan hostellin huoneita parina viimeisenä päivänä ja saan yhden ilmaisen yöpymisen. Täältä lähteminen tuntuu kyllä kuin lähtisi kodista, mutta kuten sanottua, niin paljon on nähtävää ja koettavaa, että liikettä ei voi kokonaan pysäyttää.

Jäätelöä myydään joko tötteröön tai kuppiin.



Eilen oli sitten se kauan odotettu Melbourne cup-päivä. Minä olin ostanut yhteiseen pöytaan kaksi isoa viipaletta vesimeloonia ja lainannut pomon vaimolta vihrean topin ja pinkkilierisen olkihatun juhlistamaan tilaisuutta. Juhlapaikalla videotykistä näytettiin jokainen lähtö, joita mahtui päivään kymmenen. Siinä istuttiin pöydän ympärillä, juteltiin, syötiin kaikkien tuomia hyviä napostelravia, juotiin kuplivaa ja lyötiin vetoa kunkin kisan voittajahevosesta. Yksi veto maksoi joka kaksi tai viisi dollaria, ja päälähtöön eli kello kolmen Cup raceen sai hevosen kahdellakympillä. Minulla ei ollut onnea vedonlyönnissä, mutta esimerkiksi pääkisan voittajan veikannut sai palkinnoksi 250dollaria. Ei paha..

Melbourne Cupin fiilista.

 Hattuni

 

Tänään pöyräilimme Hong Kongilaisen kimman kanssa piknikille järven rannalle ja pian olisi iltapäivä aktiviteetin aika. Arvon tässä lähteäkö uudelle pyörälenkille vai kävelylle Venuksen kylpyaltaille, mutta sitä ennen hieman vesimeloonia.