lauantai 23. helmikuuta 2013

Normaalia elämää

Miten olisi take away-kahvia pillistä, ajelua keltaisella avolavalla, ilta kenguruiden kanssa tai viileä vesimeloni aamiainen... Näistä tuo avolava-ajelu jäi haaveeksi, mutta muuten elämästä länsirannikolla saa nauttia ihan syvin siemauksin. Aamut ovat alkaneet hieman viiletä eli syksyn tulon huomaa, mutta päivällä päästään edelleen lähelle neljääkymmentä.

Kirjoittelu on taas viivästynyt, sillä elämässäni ei ole kuluneen kahden viikon aikana tapahtunut kummia. Rouvan kanssa nauroimme, että toimin hänen henkilökohtaisena avustajanaan. Kannan kassit, muistutan mitä meillä oli agendalla, tiskaan tiskit (hän onneksi tekee ruoat), ruokin eläimet, imuroin, silitän ja näprään erilaiset laitteet ja koneet kuntoon. Perheessä eläminen on hyvin erilaista kuin farmilla helppailu, mutta antoisa kokemus jälleen. Ja taas kerran, kun omaa autoa ei ole kuluu elämä kultaisessa häkissä muiden ehdoilla. Tylsää ei tosin voi sanoa menon olevan, en nimittäin olisi ajatellut, mutta aktiivisella kotirouvalla ei ole koskaan liikaa aikaa.

Parin viikon päästä lennänkin sitten Alice Springsiin katsomaan Ayer's Rockia/Ulurua ja matkaan retkikunnan kanssa Adelaideen. Tätä odotellessa!







2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On puolivuotta mennyt nopeasti. Eläinten kanssa oleminen on varmaan antoisaa. Odotan innolla
tulevia aikoja , kun palaat Suomeen ja teet selkoa kaikesta nä-
kemästäsi ja kokemastasi. Sehän on
jo 6 kuukauden päästä. Terv. jää-
kenttien keskeltä. e.

Anonyymi kirjoitti...

onpa taas mahtavaa lukea kuulumisia...auton värikin on mieluisa, arvaan...syksyn tuloa ei vissiin heti huomaa, kun lämpötila putoaa 5 astetta... täällä huomaa kevään tulon, kun mittari on nollassa melkein joka päivä...uusia tuulia odotellessa...terveisin....