650 kilometriä

olen matkustanut enkä ole saanut päivitettyä blogia! Etäisyys on Byron Baystä, mistä tein vikan päivityksen Agnes Wateriin, missä nyt olen. Väliin mahtui melko pala itärannikon kaupunkeja. Ensin jatkoin kaikkien haukkumaan Surfers Paradiseen Cold Coastilla eli Kostilla kuten Australian suomalaiset kuulemma rannikon huvittelukeskusta kutsuvat. Minua korkeiden talojen ja aurinkoisen rannan yhdistelmä veti puoleensa. En voinut kuin hymyillä huvittuneena ylitällätyille ja muovisen muodikkaille paikallisille ja turisteille. Melkoinen ero Byronin hippimenoon teki myös osansa vaikutelmaan. Toisena päivänä vuokrasin pyöränkin päästäkseni tutkailemaan hullunkurista kaupunkia etäisyydeltä.

Surfersista otin dösän Queenslandin osavaltion pääkaupunkiin Brisbaneen. Miljoonakaupunki hurmasi lämmöllään ja vilkkaudellaan. Ehkä mun pitäis keskittyä näihin valoviidakoihin vihreiden viidakoiden sijasta? Ilmaiset taidemuseot, keskustassa oleva hiekka-uimaranta, vehreät, siistit puistot ja jokea ylittät sillat ja sitä pitkin seilaavat ilmaiset lautat... Mitä muuta sitä suurkaupungilta tarvii?! Mä olin myyty, vaikken tästäkään paikasta ollut hyvää sanaa kuullut, kumma juttu! Hostellissa oli myös ruokailualueena toiminut kattoterassi, mistä avautuihuikeat  näkymät keskustan ja joelle. Sanoisin, ettei ihan helpolla löydä aamupalalleni parempaa maisemaa 23dollarin hintaan!

Brisbanesta lähdettäessä oli taas odotukset korkealla, sillä seuraava kohde Noosa oli niin monen suosittelema. No yllätys, minusta se oli hieman tylsä ja hiljainen, vaikkakin luulin rantaa pitkin kävellessäni astuneeni kirjaimellisesti taivaaseen! Pohdin vaan, että kun mä ensi kerralla istun Munkan rannassa lukemassa kirjaani, joku onnekas saa istua kirja kädessä siellä... Ihan järkyttävän ihanaa. Ja rikkaimman päiväretkeläisen bongasin myös, kun yhdellä rouvalla oli porvariston hillityn charmin lisäksi pikkurillini pään kokoinen timanttisormus ja kokonaan timanteista koottu rannekorunauha ihan vaan ennen puoltapäivää tehdyllä jokiristeilyllä... Sunshine coast on sitä tosirikkaiden paikkaa.

Brisbanen ja Noosan puoliväliin osuu myös yksi maailman kuuluisimmista eläintarhoista, edesmenneen krokotiilimies Steve Irwinin Australia Zoo. Maksoin karvaan 57dollarin pääsymaksun hieman pitkin hampain, mutta vierailu muutti käsitykseni eläintarhoista loppuiäksi. Niihin ei enää paljoa tarvitse mennä, sillä yksikään tuskin yltää Australia Zoon tilavaan, rehevään, puhtaaseen ja "eläimet ensin" meininkiin. Sain silittää koalaa (ilmaiseksi!) ja kävellä kenguruiden seasse niiden oikeaa lajikäyttäytymistä seuraten. Tilaa oli niin paljon, että eläimet loikkivat ympäri laumoissa eivätkä vain loikoilleet apaattisina puiden varjossa. Krokotiileja oli myös kodikkaissa altaissa vaikka mitä mallia ja keskipäivän show rytmikkään musiikin saattelemina vapaana lentävine lintuineen ja krokonäytöksineen oli huikea!

Tässä kuvassa ei zoomia tarvinnut käyttää!

Tällainen lomailuvaihde sopii kumman hyvin mulle! On jännää hypätä parin päivän välein dösään ja tsekata mihin on sillä kertaa lipun ostanut. Noosan ja Agnes Watersin väliin jäi  vielä yksi Austalian Maailman perintöluetteloon kuuluva helmi, Fraser Island eli maailman suurin hiekkasaari. Valmistelen siitä oman jutun lähipäivinä, nyt lähden suihkuun. Tässä hostellissa huoneet on numeroiden sijasta nimetty maiden mukaan.  Asustelen itse Itävallassa. Ruotsi ja Tanska ovat kuulemma saaneet omat huoneensa, Suomi ei. Pöö! Mutta sentäs meidän iso lippu roikkuu yhteistilan katosta oikein keskeisellä paikalla. Jee!