Merkonomiksi? Ei ihan näillä tiedoilla.

Viime viikolla vielä odotin eilistä, tänään en enää katsele huomiseen ruusun kuvia ajatuksissani. Vuoden vaihtuessa nimittäin aloin vihdoin tajuta, ettei humanistisella tutkinnolla ilman työkokemusta tai ainakin selkeää päämäärää työllisty kovinkaan helposti. Tarvitaan tuuria, mitä minulla oli kolme vuotta sitten. Nyt se pentele on hävinnyt jälkiä jättämättä.  Koska minulla ei ole markkinoilla haluttua koulutus-työkokemus yhdistelmää, ajattelin lisäkouluttautumisen olevan hyvä keino työllistymisen nopeuttamiseen ja varmistamiseen. Koska yliopistotutkinto jo on, valitsin oikein helposti suoritettavan, illan viikossa tai pari viikonloppua kuukaudessa vievän, aikuiskoulutuksena tarjottavana merkonomin tutkinnon. Se kuulosti tarpeeksi erilaiselta verrattuna siihen mitä jo osaan ja sitä monissa työilmoituksissa odotetaan.

Opiskellakseen työttömyystuella, on opiskeluun, etenkin tähän tutkintoon johtavaan, haettava lupa työvoimaneuvojalta. Tämä tapahtui eilen. Ei ollut tarpeeksi outoa, että tiskin takana istui ikäiseni kimma, joka tuijotti enemmän ruutua kuin minua silmiin, ja oli tilanteesta selvästi vaivaantunut. Uusi talossa? Ehkä. Ruudulta hän kuitenkin löysi taikojaan, olinhan viime elokuussa todennut työkkärin alkuhaastattelussa, että opinto-ohjaajan työ voisi olla kivaa. Se merkintä iski kipeästi omaan nilkkaan: "Niin, kun olet ollut silloin tätä mieltä ja nyt haluaisit opiskella ihan eri alaa, ei lupaa opiskeluun voida ainakaan nyt ihan heti näin antaa." -aha-

Seuraavaksi hän haki esiin opinto-ohjaajan ja opintosihteerin nimikkeillä löytyvät avoimet työpaikat ja alkoi tentata, olenko jo mihinkään niihin hakenut tai olisiko niissä mitään, mihin haluaisin hakea. Klikkailtiin ilmoituksia auki ja todettiin, että niin, jatkokoulutusta näihin kaikkiin tarvitsee. Opoksi kun on oltava opettajan opinnot suoritettuna, opintosihteeriksi tarvittaisiin jotain opintoasteen tutkintoa. Saanko arvata! Merkonomi varmaan auttaisi.

Odottaessani aikaani neuvojan käsittelyyn, minulla oli siis vielä toivoa, tämä oli viime viikolla. Tänään minulla ei ole enää intoa. Toivoa toki on aina. Paljon näitä työttömyyskoulutuksia/rahoja/neivontaa ym parjataan, monella on ongelmia, ja monella varmasti ei. Mutta yksilöllisiä ratkaisuja hakiessa tuntuu välillä hyvin turhauttavalta. Jos jollain innokkaalla ihmisellä menisi ilta viikosta harrasteluontoiseen opiskeluun, miksi on fiksumpaa, että hän istuu kotona Kelan tukia nostamassa ja yli-, ali- tai muuten vaan koulutettuna syrjäytyy työelämästä? Ja vain siksi, koska toivottu lisäopiskelu johtaa tutkintoon. Meinaan eihän siitä muuten jäisi jälkeä rekistereihin. Tai siksi, että on sattunut heittämään puoli vuotta sitten ilmaan yhden kiinnostavan ammatin, jonka voisi nyt vaihtaa toiseen. Olisiko vaan parempi poistaa koko työttömyystuki, niin ei tulisi näitä valinnanvaikeuksia? Olisi tehtävä ihan mitä vaan, kouluttauduttava tai siivottava. Minä vastaan edelleen siihen puhelimeen. Ihanaa, että lyhyttä työaikaa tehden voi jatkaa työkkärin asiakkaana. Kelan tuista viis. Harrastukseksi harkittu avustava työllistymistoimi kuten aikuisopiskelua kutsuisin silti jää unholaan.