SB ja mielikuvitussauvat

Eilen oli sitten joulusta asti odottamani Sarah Brightmanin Dream chaser-konsertti, josta jo viime postauksessa mainitsin. Olen tykännyt englantilaisen sopraanon musiikista jo 15vuoden ajan, mutten ole koskaan nähnyt naista esiintymässä livenä. Eilen Hartwallilla - tai Hartwell Areenalla kuten André Rieun konserttijulisteissa seisoo - tämä tapahtui. Tähti aloitti diivan elkein puoli tuntia myöhässä ja lopetti hieman päälle liimatun tuntuisen konsertin jo kahden tunnin päästä, mihin aikaan mahtui myös 15 minuutista 25ksi venynyt väliaika. Pukeutumisen Sarah osaa, samoin kuin lavan takana loistanut screeni avaruusaiheisine videoineen ja valo-showneen oli onnistunut, mutta mitä sille voi, jos tähti päättää laulaa kappaleita, joissa pääosassa on hänen äänensä lisäksi isohko jousiorkesteri tai upeaääninen kuoro ja lavalta löytyy sopraanon lisäksi ainoastaan nelihenkinen perusbändi? Playbackinähän ne kaikki upeat äänet siis tulivat ja luultavasti niin tuli myös Brightmanin upea laulu. Että ei ihan ollut kalliiden lippujen arvoista, pakko sanoa… Vai oliko osansa Hartwallin ehkä hieman sieluttomalla miljööllä? Maailman luokan tähden tulisi kyllä osata hommansa, olen nähnyt häneltä muita värisyttäviä konserttitaltiointeja, joiden joukossa eilinen oli valitettava harha-askel. Pienellä orkalla ja minimaalisella lavareksvisiitalla voi iso nimi kerätä kolehtinsa helposti. Yleisöstä mainittakoon sen verran, että miehiä oli yleisöstä puolet – kaikki vaimonsa tai kundikaverinsa käsipuolessa. Venäläisiä oli myös paljon. Aivan nuoriin Brightman taas ei tunnu vetoavan. Mielenkiintoista.

 

Musiikista seuraa niitä näkymättömiä sauvoja, jotka meinasivat viime aikoina tekemiäni havaintoja hyvinvoinnin saralla. En ole niinkään terveellisten vaan elämän laatua parantavien elintapojen kannattaja. Mottona menisi ehkä ei liikaa, mutta tarpeeksi hyvää. Olen tässä elokuun jälkeen himoiten syönyt superruoiksikin tituleerattuja avokadoja ja cashewpähkinöitä. Rasvaisia penteleitä, mutta siis ei liikaa, vain tarpeeksi, ja hyvää! Nautinnon lisäksi melkoiseksi yllätyksekseni olen huomannut, että ripseni ovat alkaneet kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja niitä puskee nykyään kolmessa kerroksessa ja myös silmänurkkia kohden kaartuen, räpsyttimiä on ainakin tuplasti enemmän kuin ennen. Mukava seuraus herkuttelusta, sanoisin!

Ja ne sauvat eli lenkkipolulle mennään ja mukaan suosittelen ottamaan henkiset kävelysauvat. Kanssakuntoilijoita tai töihin kiirehtiviä on ensinnäkin mainiota pitää jäniksinä kuin vinttikoirakilpailuissa ikään. Heidän ohittaminen tai vauhdissaan pysyminen nostaa hien pintaan, mutta aina ohi ei pääse ilman salaista asetta, näkymättömiä kävelysauvoja. Kun minun pitää ohittaa se edessä melkein yhtä lujaa kävelevä henkilö tai jättää jälkeeni juuri vaivalla ohittamani kanssalenkkeilijä, ehkä vieläpä ylämäessä, otan mielessäni käyttöön henkiset kävelysauvat. Päätän siis, että käsissäni on sopivat skebat ja johan vauhti kohentuu! Kädet auttavat tahtiin ja jostain löytyy se työntövoima tehokkaampaan suoritukseen. Ei suoritus siis aina ole kiinni välineistä vaan asenteesta! Niillä mennään taas huomenaamuna kello seitsemän.