Omistamisen ihanuus

Ensimmäisestä kuukausipalkasta on aina kiva investoida johonkin suurempaan ja sillä tavalla juhlia työpaikkaa. Ostin ihan ekasta palkasta aikanaan kellon, ekasta vakkariduunin liksasta hankin laukun ja nyt kun taas arki kolkuttelee ovelle, on ajatus virittynyt kuluttamiseen. Tsekeissä ensimmäinen uuden työpaikan palkka on tuhlattava palkkapäivänä, se tuo onnea. Moni vie kuulemma perheensä syömään, ostaa vaatteita, lahjoja tutuille... Onnen takia tuhlaaminen kuulostaa traditionaaliselta. Harrastuksena ostaminen sen sijaan on alkanut vaivata. Kaupoilla ei mene lujaa, jengi pohtii minne rahansa laittaa.

Minä olen verenperintönä tuntunut saaneen monia mielenkiinnon kohteita ja tässä tulevassa sijoituksessa niistä nousee yksi esille, aion nimittäin taas investoida kelloon. Kelloa ei hankita, jotta voitaisiin tuskailla häviävää aikaa, vaan jotta voidaan ihastella kauniista esineestä kellon aikaa, kahviaikaa, treffien alkamiseen jäljellä olevaa aikaa, tätä hetkeä. Kello kertoo elämäntavasta ja ehkä siinä absurdiudessaan näyttää kuinka sekunti sekuntilta aika vääjäämättä kuluu, se kertoo myös kantajansa halusta sijoittaa hetkeen. Kello on koru, toteamus ja sijoitus. Uljas kello on paljon enemmän kuin mikään muu mitä ihminen voi päälleen saada tai päällään kantaa.

Koska kysymys on näinkin ylevät sanat ansaitsevasta esineestä voitte arvata, että harvan yhden kuukauden palkka riittää rahoittamaan hankintaa. Minun valintani on tällä hetkellä Breitlingin Transocean, 5500euroa. Kokeilin ranteeseeni myös merkin Navitimeria, 9600euroa, mutta pahaksi onneksi se on miesten ranteeseen suunniteltu. Kotiin päästyäni alkoi vimmainen googlaaminen ja sieltä löysin sen yhden ainoan oikean, Breguet'n upen luomuksen. Muutama klikkaus lisää ja Breitling alkoi tuntua oikein järkevältä valinnalta ellen haluaisi panna sivuun joka kuun palkasta leijonan osaa kuuden ja puolen vuoden ajan. Sen jälkeen saisin ranteeseeni yli 60 000 euroa maksavan Sveitsiläisen taidonnäytteen. Siitä kyllä kelpaisi ihailla nykyhetkeä...

Silti mikä saa heittämään tuhansia kelloon, koruun, tupakkaan, ruokaan, autoon... Keralla tai ajan kuluessa. Ja miksi yksi ei halua omistaa mitään toisen hamstratessa jätteensäkin?