Hei taas!

Nyt on syksy hiipinyt päälle, kun odotan vaan jotain heureka-ideoita vaikka kaikkea hauskaa tapahtuu joka viikko. Olen melkein vaipunut siihen moodiin, missä odotan vain seuraavaa tapahtumaa, suunnittelen ja pohdin enkä tajua nauttia tästä hetkestä. Kunhan vain muistaisin nauttia edes siitä odotetusta hetkestä!

Viime viikonloppuna kävin vuoden ekan ja vikan kerran purjehtimassa. Suomen nuorisopurjehtijat järkkäsi porukkansa Amazon nimiselle rautakuunarille keikkumaan. Kevyessä tuulessa killuimme Turun saaristoa ensin etelään ja sitten pohjoiseen, ihailimme sumusta ilmestyviä ja sinne häviäviä Ruotsin laivoja ja vahdimme ankkurin pitävyyttä yön pimeinä tunteina. Onni kai oli, ettei tuuli yltynyt paljoa, sillä sunnuntaina ankkurin noustessa irtosi se kiinnityksestään ja upposi pohjaan. Siinähän olisi ollut säpinää yöhön, jos kiinnitys olisi pettänyt keskellä vuorokauden pimeintä hetkeä! Sunnuntaina tuulta oli onneksi jo hieman lauantaita enemmän, joten saimme kokeiltua purjehdusta. Itse tosin kokeilin silloin ruoanlaittoa ja koska kukaan ei muistanut huikata keittiöön, että NYT KALLISTAA, roikuimme paistinpannujen kahvoissa ja tuimme täyttä pastakattilaa, jotta miehistömme saisi lounasta lautaselta eikä lattialta. Salaatti oli lopulta ainoa menetys, kun se kiisi pitkin salongin lattiaa lasisen kulhonsa kanssa.

Tämän viikonlopun kohokohta oli isäni synytmäpäivä, jota juhlimme kolmisin ensin kotona ja sitten illallisella huikean hyvässä Brasserie Eirassa Tehtaankadulla. Paikka on ranskalaiskokkien pitämä pieni, intiimi ja lämmin tunnelmainen ravintola, missä todella korkealaatuinen viiden ruokalajin chef's menu hellii ruokalijan makunystyröitä erittäin huokealla hinnalla. Syksyn menusta löytyy kanttarellikeittoa, kampasimpukkatartaria, väliin mustikkasorbettia, jonka jälkeen itse valittu pääruoka, joka meillä oli mehevää hanhea ja lopuksi ananaksen ja kookoksen makuja. Kokkausohjelmia katsoneena olen alkanut kaivata annoksiin niitä pehmeitä ja raksahtelevia elementtejä, makeaa ja suolaista vaihtelua sekä jotain uutta jujua, suutuntumaa, vaikka mitä. Ja juuri tätä Brasserie Eira tarjoaa. Tarjoilijan suomi ranskalaisittain äännettynä on musiikkia korville ja heidän ammattitaitonsa silkkiä kokonaiskokemukselle. Tarkasteassani paikan nettisivut tänään, on sinne juuri julkaistu Joulumenu... Kukahan lähtisi kanssani sitä maistelemaan? Brasseire Eira

Pian on kuitenkin suunnattava suihkuun ja työkaverin babyshower-bileisiin. Tämä amerikkalainen meininki on aivan sekoittanut tämänkin kaveriporukan, itse vien lahjana vaaleanpunaisia ilmapalloja. Pyhäinpäivän ja halloweenin lähestyessä oli Ilmapallokeskus eilen jo täynnä innokaita asiakkaita, joten jos mielit leijuvia silmämunia tai pimeässä hohtavia tekohampaita, suuntaa pikimmiten Espooseen!