Linssit vaihtoon

Silmien laserleikkauksista on tullu järjettömän suosittuja ja jostain syystä minäkin sain tänä keväänä päähäni, että kelloon säästyvät rahat voisi ehkä sittenkin käyttää toisella tavalla. Mulla on keikunu rillit nenällä yli puolet elämästäni ja miinus neljän voimakkuuksilla ei ilman pärjää edes kotona. Harrastuksissa saa myös pelätä näön putoavan yli laidan ja syödessä pokat kulkee aina ärsyttävästi nenän vartta pitkin alaspäinihoni kun on niin liukas. Silmälasit ovat myös halventuessaan menettäneet laatuaan, ja uudet pitäisi ostaa nyt kahden vuoden välein. Kyllähän se laserleikkaus olisi ihan perusteltu. Pohdituttaa vaan tuloksen pysyvyys, leikkauksen hinta (Smile-tekniikkalla noin 4000euroa), leikkaukseen aina liittyvät riskit. Hitsit! Toisaalta menettäisin myös likinäön suoman edun ikänäön lyödessä sisään. Likinäköiset kun näkevät lähelle pitkälle eläkeikään. Plus, miinus, plus, miinus.

Laserleikkauksen myötä minulle avautuisi myös mahdollisuus suvun ammattiin eli merimieheksi. Vosin hakea Rauman merikouluun ja valmistauduttuani suunnata vaikka Ranskaan aluksen päällystöön. Kutkuttava jännitys valtasi minut heti ja tajusin, että tätä tarvitsen elääkseni. Tarvitsen jotain uskomatonta ja uskaliasta, mitä odottaa, mistä takoa päähäni etten voisi tehdä niin, mutta tehdä niin silti ja tuntea saavuttavani, uskaltavani, olevani samaan aikaan hullu ja täynnä intoa. Tämä tasainen elämä tappaa elämän, kaikki on hienosti, mutta mikään ei ole hyvin. Olen tyydyttetty, mutten onnellinen. Siinä taisin löytää itseni. Matkustaessa puran tätä fiilistä, elän sitä hetken, mutten saa sitä osaksi arkeani, sillä matka loppuu. Tosin sen uskomattoman tavoitteenkin saavuttaa joskus, ja mitäs sitten? Sitten palataan taas siihen saavutettuun olotilaan, mistä on jälleen hinku jonnekin. Mahdollisesti täysin eri suuntaan kuin viimeksi. Siksi Balille sukellusopettajaksi siirtynyt kaverinikin ihmetteli voiko nyt, opettajan pätevyyden ja ensimmäiset itsenäiset sukellukset vedettyään olla vain onnellinen? Voi pitäisi kuuluu vastaus. Mutta voiko, pystyykö? Tuskin. Sillä tavoittelu ja se mahdottomasta mahdolliseksi asetelma tekee siitä elämää. Saavutetun eläminen on taas sitä tavallista arkea, oli se sitten Denpasrissa tai Helsingissä.

XXXXX

Sitten vähän kuvia ja koettua, viime sunnuntaina kun käytiin kaverin kanssa Velolla jenkkifutis peliä seuraamassa. Helsinki Roosters kohtasi Turun Trojans, ja vaikka Turku voitti jäi fiilis, että tätä lajia voi lähteä seuraamaan useamminkin! 15euroa peli ja väliajan jälkeen ilmaiseksi sisään, luvassa paljon jännempää ja vivahteikkaampaa peliä kuin perinteisessä futiksessa, ja eipä ole kaikki tuonnekaan katsomoon eksyneet. Eksykäähän te!

 

Roostersit punaisissa saapuvat kentälle lippuaan kantaen.

Ottelun tuoksinnassa ei jänniä paikkoja ja taidokkaita koppeja ja harhautuksia puutu.