sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Tavoitteet ja tavoitteellisuus - osa 2

Viimeksi kun käsittelin tavoitteita, tavoitteet ja tavoitteellisuus olivat mielestäni positiivisia ja saavat ihmisen saavuttamaan ja elämään onnellista elämää, vaikkei aina kaikkia tavoitteitaan saavuttaisikaan. Ajattelin varmaan, että minulla on tavoitteita. Olen parin viime viikon aikana törmännyt kolmikumppisiin töissä käyviin aikuisiin, joilta ei ole uupunut ekoja tavoitteita, sillä koulut ja perhe on saatu kondikseen, on työpaikka.  Jotain on silti ollut hukassa. He ovat tyytyväisiä, mutteivät tiedä miksi haluavat isona. He elävät, mutteivät tunne saavansa jotain syvempää hyvää olo elämästään. He käyvät töissä, mutta vihaavat duuniaan. He voivat yrittää ajatella, että töitä tehdään vain rahan takia, mutta silti hakea uutta työtä vaivihkaa, ja epätoivoisesti. Tai hakea rakkautta. Vaivihkaa, epätoivoisesti. Tai etsiä itseään. Vähemmän vaivihkaa, se onyt ihan muodissa nimittäin ja epätoivoisuus kuuluu lievästi pakettiin. Koska tunnun olevan hyvä kuuntelija, minulta kysytään milloin sen tietää, mitä haluaa? Milloin?!?!?!?!

Mä vastaisin mielelläni, että sen tietää kun sen löytää. Hengatkaa vaan ja nauttikaa elämästä kunnes se oikea osuu kohdalle. Työ, kumppani, harrastus... Kokeilkaa ja ihastukaa.


Helpommin sanottu, kuin tehty. Olen hengaillut viimeiset pari kuukautta, siitä asti kun kitarakurssi loppui ja VHF-tentti meni läpi. Enkä ole hetkeen taas ollut tylsistyneempi. Olen kadottanut päämääräni, vaikka juuri kehuin kuinka niitä on listatolkulla ja vaikka muille jakaa. Tutkiessani listoja, ne todella ovat pitkiä, mutta niistä puuttuu päänsisäinen tavoite. Haluan matkustaa vaikka minne, haluan sijoittaa kelloon, haluan ostaa paukkuliivit ja purjeveneen, tahdon nähdä revontulet. Haluan siis kokea ja omistaa, mutten tiedä miten haluan kehittyä? Olen unohtanut itseni tavoitteissani. Minun olisi keksittävä itselleni päämäärä, ei vain tavoitteita kokea mahdollisimman paljon. Minun on alettava kysellä, kuten frendini kysyvät minulta.

Milloin tiedän mitä haluan?!?!?!?!

 

Sen - kyllä kai - tietää, kun se osuu kohdalle, mutta koska odottelu on kamalaa, olisi sen kanssa paras tehdä sovinto. Voisiko jopa löytää, kun lopettaa etsimisen? Ehkä. Tai kyllä. Tai ei. Kaikki on mahdollista. Tietämättä mihin pitäisi edes katsoa, mistä aloittaa etsintä on kyllä vaikea kauaa vain kellua virran mukana. Ahdistavaa. Pitäisi tietää milloin tämä etsintä loppuu.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

vaikea kysymys ja vielä vaikeampi vastata....