Ota elämästäs kii!

Vain elämää-jakson jälkimainingeissa kuuntelen Sannia ja nautin belgialaista tai melkein belgialaista (suomalainen Malmgårdin Ceci n'est pas une belge on muuten järjettömän lähelle belgialaista ihanuutta liippaava olut!) olutta lasissa pohdin samaa kuin artistit, pitäis useammin kirjoittaa siitä, mikä sinä päivänä pistää miettimään. Sain nimittäin otettua yhteyttä viime lauantain kiinnostavaan kundiin ja meillä pitäis olla teffit ensi tiistaina jossain Helsingissä. Jossei nyt tule jotain yllätystä, estettä tai jos kundi ei hannaa, mikä nyt olis aika pöllöä. Kertoessani - ylläri - kaikille tästä jännittävästä tapahtumasta, olen muunmuassa saanut kuulla olevani rohkea ottaessani yhteyttä tähän mielenkiintoiseen tyyppiin. Hmmh, rohkea..? Minä ennen Australian reissua ei ehkä olisi tehnyt näin, mutta minä Australian jälkeen on vihdoin tajunnut, että elämä on nyt ja elämä on juuri niin hauskaa juuri nyt, kuin itse haluaa. Miksi siis hannaamaan ja vain toivomaan parasta? Jos siis voi panna pökköä pesään, trimmata purjeita, asettua itse peräsimeen ja purjehtia, ehkä hieman vaikeaa rataa, mutta tiukasti kuitenkin. Kisa voi kestää vuosia, mutta ehkä siellä joskus joku tuomari viheltää pelin poikki tai mahdollisesti pääsen maaliini, Mikä se nyt onkaan. Joillekin parisuhde on itsestään selvyys tai luonnollinen tarve. Mulle se olis seikkailu.

Mutta siis rohkea olis se, joka uskaltaa kirjoittaa facessa viestin "Moi, mua jäi harmittamaan, kun en uskaltautunut juttelemaan sun kanssa eilisissä bileissä. Ajattelinkin huvittaisko sua lähteä kahville joku päivä? :)" Rohkea olisin ollut, jos olisin uskaltautunut juttelemaan tyypille livenä! Ja niin rohkea olis kyl pitäny olla. Voi kuinka me voitais oppia Euroopan kontaktikulttuureista. Sillä a) ei ole paha nähdä ihmisiä, tutustua, luoda kontakteja, olla kohtelias, käydä kahvilla vieraan kanssa ja b) ei ole kamalaa saada pakkeja, jos toinen ei uskaltaudu käyttäytyä kohdan a) tavoin! 

Pikkasen pelottavaa ja uhkarohkeaa oli, etten oikeasti ollut edes ajatellut pakkien mahdollisuutta. Vasta, kun työkaveri puhisi, että hän oli pyytänyt viime aikoina kolmea kundia kahville ja saanut kaikilta pakit, heräsin hetkeksi todellisuuteen. Itse voin nimittäin myöntää, ettei tullut mieleenkään, ettei lauantain silmäilijä olisi ollut valmis lähtemään kanssani treffeille! Pelottavaa. Olin toki melko varma kundin kiinnostuksesta, niin kauan olimme silmäilleet toisiamme, mutta ilmeisesti vain koska noudatan juurikin tuota kohdan a) neuvoa! En menetä mitään tutustuessani uusiiin ihmisiin. Päin vastoin, tavatessani monia, mahdollisimman monia tyyppejä, voitan aina. Tapasin kesällä sen puristelijan. Ok, ei ollu mikään hurmaavin herra, mutta loi kyllä lyömättömän muiston. En antais sitä pois millään hinnalla! Ja Tinderissä tapaamani kundi ei nyt ollut se oikea, mutta osoittautui erittäin mukavaksi kaveriksi. Ja hänen kauttaanhan tapasin herra tulevan tiistain. Tämä tiistainen on jotain, vielä tuntematonta. Nyt jännittävää, kutkuttaavaa, jännityksestä lamaavaa, mutta ties mitä muuta. Ehkä pettävän suloista. Mutta hitto, kaikki on mahdollista, kun sen vaan hogaa. Itse, tykönänsä. Ja kaikki mukaan! Avoimesti tapaamaan ihmisiä ihmisiä avoimena, sopivasti alistuvana, kohteliaana ja kunnioittavana.

Töissä sain myös hauskan näkökulman tähän treffailuun, kun tää herra ei ollut heti maanantaina vastannut mulle ja ihmettelin asiaa tiistaina, yksi ihana työkaveri totesi silloin "Mikä sitäkin tyyppiä vaivaa?". Aivan, haha!! Joo toisaalta tää on sitä kaikki heti mulle- kulttuuria, sillä jos olen kiinnostunut jostakusta, sen toisen pitää tietty olla kiinnostunut myös minusta. Toki, tai ei tod. Mutta toisaalta palaamme jälleen kohtaan a). Miksei? Yksi kahvi, yksi drinkki, yksi tapaaminen. Ei toista tunne, ennen kuin hänet on tavannut. 

Ja sitten lopulta, mikä meitä vaivaa, kun näemme vikaa vain itsessämme? Se ei paranna kenenkään oloa. Joskus virhe on katsojan silmässä, ok ;) Ja taas eteenpäin! Tässä tuulitunneissa ei ole aikaa käpertyä turhan pitkäksi aikaa suojaan kulman taa sinne, minne ei tuuli kulje. Sillä sinne ei todella tuuli kulje! Ei kylmä, muttei lämmin henkäyskään.