Pohdintaa vauhdittaa vuoden vaihtuessa myös se, että koska olen kevään lapsi lähestyy syntymäpäiväni taas huimaa vauhtia. Seuraava numero on 34. Ei paha, ei yhtään mikään, mutta viime viikolla, kun menin enon syntymäpäiväkahveille vanhempieni kanssa, pääsi suustani hieman oudon epätoivoinen kysymys "olenko minä jo vanha piika, kun kuljen kaikkialle teidän [vanhempieni] kanssa?" Tämän eletyn ajan kuluessa tuntuu siis ikäänkuin olisi pitänyt saavuttaa jotain merkittävää, luonnollisimpana kai se parisuhde. Googlatessani vanha piika-termin tuli esiin, että vanha piika tarkoittaisi kuitenkin vielä minua vanhempia ja on onneksi jo hieman vanhentunut termi muutenkin; nykyäänhän ikäiseni kaupunkilaiset ovat niitä kuumia, meneviä citysinkkuja, jotka tinderöivät seuraa, kun muilta menoiltaan ehtivät. Mutta onhan se omien korvien välissä millaiseksi itsensä tuntee.
Vuoden vaihtumiseen liittyy ajan kulumisen lisäksi läheisesti myös ne iänikuiset lupaukset ja koska itse rakastan listoja, aloitin samalla bucket listan (eli lista asioista, mitä haluaa saavuttaa ennen tiettyä ikää tai kuolemaa) luomisen uudelleen. Edellinen hävisi vanhan puhelimen mukana, joten uudelle tavoitteiden realisoinnille oli kai joku tilaus. Sen verran muistan, että vanhalla listalla oli sekä oma asunto että vakkariduuni, ja ne on vuonna 2015 saatu hoidettua kuntoon. 2015 jäi myös sokeri ja elämään suhtautuminen pehmeni Anthony de Mellon kirjojen myötä. 2016 lista täyttyykin sitten remonttia sinne ja tänne merkinnästä, matkoista ja kuntohaasteesta: haluan oppia vetemään leukoja. Oisko siinä myös 2016 uuden vuoden lupaus, leuanveto! Viimeksi, kun lupasin mitään, meni luapuksen lunastamiseen 14vuotta (korkokengät). Tämän lupauksen lunastukseen sais mennä korkeintaan 14 viikkoa. Päätän täten aloittavani heti, kun kämmenet ei jäädy kiinni leuanvetotankoon.
1 kommentti:
leuanvedolla onkin hyvä aloittaa tämä vuosi, hyvää jatkoa...
Lähetä kommentti