Kreppirauta tulille

Ikäkriisin puimisen jälkeen lienee varsin luonnollista vierailla menneillä vuosikymmenillä ja nostaa sieltä esiin pari mukavaa muistoa. Eilen vietimme työkaverin tupareita, joiden teema oli glitter. En löytänyt sopivia glitter-pöksyjä enkä muutakaan kimaltavaa vaatetta, joten päätin räväyttää muuten - glitter-jakauksella ja krepatulla tukalla!

Kreppirautani alkuperäispakkauksessaan. Pariksi tunniksi siis istuin eilen peilin eteen ja annoin äidilleni toiveen saattaa tukkani samaan malliin kuin joskus ala-asteen kevätjuhlissa. Parin tunnin aherruksen jälkeen tulos oli upea leijonanharja, joka tupareissakin aiheutti kehuja. Illan emäntä kertoi yrittäneensä googlata itselleen kunnon kreppirautaa sellaista löytämättä. Mun kappale on ostettu joskus 80-luvun lopulla ja se tulee irrottaa pistokkeesta tasaisin välein, sillä muuta lämmönsäätelyä ei vekottimessa ole. Mutta se lämpenee edelleen, 30 vuoden jälkeenkin!

Ja se krepattu fleda, melko harjas eikö?

Glitter-jakauksesta en harmikseni ottanut kuvaa, mutta näillä helpoilla varustuksilla pääsin kimaltavaan juhlatunnelmaan:

Tein siis kuten glitternisti neuvoo, ensin jakaukseen - ja poskipäille sekä luomille - hieman vaseliinia, siihen päälle glitteriä pienellä sudilla ja loppukiinnitys hiuslakalla. Koska innostuin levittämään hileitä myös luomilleni ja olo oli kuin voittajalla, kun seisoin kylppärissä silmät kiinni ja odottelin, että juuri naamaani ja siis myös silmäluomille suihkuttamani hiuslakka kuivuisi. Ehkä ne luomiglitterit olis pysyny kiinni ilman lakkaakin... Mutta toisaalta, eipä siitä mitään vahinkoakaan tullu, vaikka käytössä oli Tigin hyvinkin hajustettu super pitävä lakka. Ei sitä sentäs joka päivä silmiinsi sumuttele. Ei edes ripset ehtineet liimautua kiinni toisiinsa. Historian havinaa tässä kuvassa edustaa toi YSL:n hopeaglitter, joka on majaillut meikkipussissa jostain milleniumista asti.