lauantai 27. tammikuuta 2018

Lukukokemuksia

Eilen oltiin baarissa 100dogs, missä tunsimme frendini kanssa olevamme todella yli-ikäisiä. Joimme Tetrikset, ja pohdimme lähtiessämme tietääkö muu baarikansa mikä Tetris edes on ollut? Tai Packman tai muut drinkit, joita listalta löytyi ja jotka kaikki oli nimetty 80/90-luvun videopelien mukaan. Tuskin. Tästä se lähtee, Jonnet ei muista ja sillee, ja ekan kerran se tuntui ihan hyvältä.

Fiilis varmaan johtui edellisen viikon hommista, kun otin rykäisyn itsenäisen isänmaamme satavuotis
teemaan ja luin Taisto Huuskosen loistavan Laps Suomen - romaanin sekä kävin katsomassa koskettavan Tuntemattoman sotilaan. Laps Suomen on Huuskosen omakohtainen kertomus loikkauksestaan Neuvostoliiton onneen 1950-luvulla ja mitä se onni sitten todellisuudessa olikaan. Sivistävä kirjallisuus ja elokuvat on vihdoin alkaneet kiinnostaa, hyllyssä odottaakin Huuskosen kaksi muutakin kirjaa Teräsmyrsky ja Ennin tarina. Enkä usko näitä lukiessani saavani silmiini vain ruudin katkua ja maan murusia vaan uuden katsannon historiaan. 

Kesää odotellessa enolta joululahjaksi saamani purjehdusopas helpottaa auringon ja meren kaipuuta, muistuttaen samalla purjehduksen perusasioita talvitauon aikana. Tässä oppaassa lähdetään a:sta ja päädytään pitkälle, ja näin minunkin käytännössä tekemäni jutut saavat teoriaa pohjakseen. 

Sokerina pohjalla sulaa Soren Kierkegaard eli tanskalainen eksistentialismin aloittelija. Etenkin Välisoittoja tarjoaa varsinaisia herkkupaloja mietiskelylle. Järkälemäinen Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus on vasta alussa, mutta vaikuttaa ihan luettavalta. Eniten tällaiseen klassikkoon tarttuessani hämää ihmisten epäilys klassikoita kohtaan. Niitä ei uskalleta edes aloittaa, koska pelätään jos vaikka ei ymmäretä, mitä niissä halutaan sanoa. Minä tartun tekstiin saadakseni siitä irti jotain, en mitään tiettyä. Voi hyvin olla, että ymmärrän kirjoittajan ihan väärin, mutta jos ymmärrän itse jotain uutta, pidän lukukokemusta positiivisena. 

Ja kuka voi enää mennä sanomaa, mitä 150 vuotta sitten elänyt henkilö on varmasti meinannut teoksessan, jossa selväkin asia sanotaan lievästi kryptisesti? Analysoijat ja asiantuntijat ovat vain lukeneet saman tekstin kuin kuka tahansa ja tehneet siitä vain omat päätelmänsä, toki taustatietojensa auttamina, mutta silti ihmisinä. Raamattuakin lukemattomat ihmiset tulkitsevat ihan oman tarpeensa mukaan, miksei kaikkia klassikkoja voisi lukea yhtä vapauttavasti? Ja omasta näkemyksestään nauttien.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

äly hyvä toi viimeinen kappale,