Kirjoitushaaste suorittaminen

Suorittaminen on jonkin asian tekemistä ilman, että keskittyy hetkeen sen tehdessään. Ilman, että nauttii asian tekemisestä. Niin, että asian tekeminen on ainoa itseisarvo eikä asialla ole tekijälle itselleen sen kummempaa merkitystä. Joku juttu vaan pitää hoitaa. Tai sitten sillä on merkitystä, suurtakin merkitystä, mutta merkitys hämärtyy jonnekin suorittamisen untavatäkin alle. Hyöhenet vain pöllyää, kun Jane flengaa seuraavaan haasteeseen.

Monelle perjantain kauppareissu on suorittamista ja vasta ilta tv:n ja katkarapukimaran äärellä nautinnollista, jonkin arvoista. Yksi pieni hetki koko viikon odotuksen arvoinen. Monelle maanantai on suorittamista ja vasta joku torstai elämisen arvoinen. Pienistä suorittamisen puroista kehittyy elämä, jossa ei muuta osaa tehdäkään. On unohtanut hidastamisen, hukannut jarrupolkimen. Odottaminen on elämän ohituskaista pohdin kesällä, suorittaminen on toinen kaista ohi nautinnon, oikea high way. Ne on molemmat sellaisia itsestään selviä tiloja, mihin solahdetaan ajattelematta, hyväksyttävästi. Ja mihin ihmisen olemus istuu melkein kuin valettu. Vai onko sittenkin niin, että suorittaminen ja odottaminen ovat kuin vesisänky? Niihin on muodin huumassa hauska kaatua ja ylös pääsemiseen tarvitsee naistenlehden, joka kiljuu, ettei kaluste - tai tässä mielentila ole enää muodikas. Nyt sisutetaan kovilla tavaroilla ja keskitytään hetkeen. Ei odoteta, muttei kaasutetakaan.

Olen huomannut, että viime aikoina olen alkanut nousta ylös vessanpöntöltä ennen kuin olen ehtinyt pyyhkiä. Pyyhin siis seisoallani enkä ehdi rentoutua toimituksen loppuun saakka. Miksi ihmeessä? Mihin minulla on niin kiire, että vessassa käyntikään ei ole enää rauhoittumista vaan yksi suoritus muiden joukossa? Elämästä tulee suorittamisen myötä juoksemista, paikasta toiseen täytyy kiiruhtaa huomaamatta mitään muuta kuin ajan kulua. Suorittaminen tuo ehkä tyydytyksen asioiden nopeasta paketoinnista, valmiiksi saamisesta, suorittamisen kuninkuuslajista, mutta näiden ohella se aiheuttaa elämästä vieraantumista, stressiä ja keskittymiskyvyn menetystä. Mihin tämäkin viikko, vuosi, lapsen leikki-ikä hävisivät? Suorittamiseen, kultaseni. Siihen, ettet edes pytyllä pysähtynyt pyyhkimään.

Suorittaa voi myös rakkautta. Yrittää ja olla toiselle mieliksi, lukea kasvoilta mitä toinen haluaa, ja toteuttaa se. Suorittaa itseäsi rakastettavana ihmisenä, suorittaa mieliksi olemista. Tai suorittaminen voi olla myös tavaroiden ja materian haalimista. Niinä ostosten hetkinä tuntee elävänsä, mutta sen huuman mennessä menee myös nautinto. Keskittymisen sormen kun kääntäisi katseensa kanssa siihen tavaraan, saisi jo muutaman hetken pidempään tätä hetkeä itselleen. Olet ostanut ihanat kengät, ne tuntuvat hyviltä ensi käytöllä. Mitä jos hymyilisit joka kerta, kun vedät ne jalkaasi. Ne ovat joka kerta ne hyvät kengät, ihanat ostokset, palveleva kulutushyödyke. Ei vasta silloin kun joku hogaa kehua kenkiäsi ja paluttaa sinut alkuhetkeen.

Suorittamista, sitä on montaa sorttia. Kullakin on tyylinsä suorittaa ja kohteensa, ja kuoppansa lopussa.