Luonnosta

Kun lähdin tänä aamuna töihin, satoi lunta. Mietin, että nyt on pilvillä ollut yövuoro töissä. Millonkohan sade lakkaa, että ne pääsevät vapaalle, lipumaan taivaan rantaan. Muuttamaan muotoaa, häviämään, työläiset. Jos luontoa katselisikin työnteon pohjalta. Asiakaspalvelutyötähän se tekee. Eikä yksin vaan yhteisönä. Siellä ei rekrytoida turhan tiukasti vaan kaikkille löytyy paikkansa. Työpaikkoja riittää, niitä syntyy ja häviää.

Muutamat roolit jakaisin tiukemmin. Syyskuussa alkaa syksy vaeltaa pohjoisesta etelään vetäen raskasta vettynyttä viittaa perässään. Painavin, päätäväisin askelin se tulee ja pyyhkii alleen maat, meret. Rekrytoi pilvet ja laittaa pikkuhiljaa ilmoituksen talvelle herätä sohvaltaan tositoimiin. Syksyn mentyä talvi täyttää palkeensa ja hohkaa meidän yllemme viileää raikkautta. Se tekee toisenlaisen sopimuksen taivaan hahtuvien kanssa, vaatii niiltä viileää luonnetta ja mahan täydeltä lumihiukkasia. Kevät on sen sijaan kuin esiinmarssi. Kevät on ensin vähäpätöisempi tsuppari, tuoden maisemaan muutamia elonmerkkejä ja neuvotellen talven kanssa paremmasta palkasta - ja talven vetäytymisestä pedaten tietä seuraajalleen. Pohjustaen luontoa ja meitä lämmölle, joka vihdoin päästää räiskyvän, sädehtivän rekrytointi täysosuman oikeuksiinsa. Auroingoksi ei ihan hiljaista tai tuittupäistä halutakaan tai tulee viileät oltavat. Pomon on oltava lämmin ja ymmärtävä.

Aurinko onkin koko paletin pomo, ainut joka paiskii töitä taukoamatta välillä vain taustahommia tehden ja toisinaan pääpuhujana pistellen. Ainut väsymätön. Muut tekevät urakkana sen mikä tilataan. Mutta ken tilaa? Ihmistä ei kuunnella, mielumminkin se pyörre muodostuu. Jokainen tekee toiselle toimen mahdolliseksi, hoitaa hommansa, josta seuraava jatkaa. Puhaltaa pivet matkaan, nousee maasta lämpöä, joak satamaan tai haihtumaan... Mutta eikö ole mielenkiintoista miettiä, ettei lumi ole ilmestynyt yön aikana, vaan pilvien armeija on paiskinut yön ja vetäytyessään me nautimme aurinkoisesta pakkasen kirppeydestä? Ja ettei kevätkään ilmesty, vaan sen kattavat eteemme monet tekijät uupumatta uurastaen. Eivätkä ne kata sitä meidän vuoksemme, vain iloksemme, nautittavaksemme, koettavaksemme.

kuvat wikipediasta