Montako kieltä on mahdollista hallita?

Kielistä kiinnostuneena olen monta kertaa pohtinut tuota kysymystä. Montako kieltä ihmisen on mahdollista hallita? On hienoa kuulla ihmisiä, jotka kertovat puhuvansa kymmentä kieltä (montako sujuvasti, se voi jäädä pimentoon) ja vielä hienompaa tietysti kuulla jonkun käyttävän kymmentä kieltä sujuvasti. Suomen koulujärjestelmässä kielet ovat vahvasti esillä ja voi melkeimpä sanoa erittäin suuren osan suomalaisista puhuvan ainakin yhtä vierasta kieltä. Monilla se on englanti tai ruotsi, tai molemmat. Niiden jälkeen tulevat varmasti saksa ja venäjä, sitten ranska, espanja, italia, viro... Tosin tunnen ihmisiä, jotka puhuvat vain suomea, pari heistä saman ikäisiä kuin minä.

Itse osaan viittä kieltä suomen lisäksi. Puhun niistä kahta mielelläni, yhtä haluaisin opiskella lisää, yhtä välttelen ja yksi vain seuraa mukana opetteluun aikanaan koulussa kulutetun energian takia - A-kieltä, jota on lukenut 12 vuotta tuskin hävittää koskaan. Mutta millä joku voi jakaa aivonsa osaamaan, hallitsemaan ja puhumaan asiaa kymmenellä eri kielellä? Ja miten sellaisen repertuaarin vaalimiseen riittää aikaa? Törmäsin ongelmaan töissä viimeksi tänään. Elämmehän kaksi kielisessä maassa, jossa toinen kotimainen, siis kotimainen, on ruotsi. En väheksy ruotsia lainkaan, olisi ihana osata puhua sitä hyvin, ja se vieläpä helpottaisi työntekoakin. Mutta niin, mistä aika ja aivokapasiteetti. Ja motivaatio... Jos haluan puhua melko kivasti englantia ja mukavasti ranskaa on siinä jo tekemistä. Seuraavaksi tulee palo parantaa hollantiani ja pitää yllä sitä 12 vuoden kokemuksella perässä laahaavaa saksaa. Mistä saisin siis motivaation vielä parantaa ruotsin osaamistani, jolle koulujärjestelmämme on kuitenkin antanut hyvän pohjan? Onko kyse siitä, että se mikä yleisesti mielletääna pakoksi ei jaksa kiinnostaa? Sen opetusta kouluissa pyritään vähentämään, sekö on syönyt ruotsin mainetta? Vaiko se, että aina löytyy joku joka pystyy palvelemaan ruotsiksi, tai ruotsia äidinkielenään puhuva suostuu hetken kakistelua kuunneltuaan vaihtamaan siihen vastapuolen toiseen kotimaiseen... Tammisaaressa en saa jäätelöä suomella, mutta Helsingissä saan hampurilaisen ruotsilla. On se ylpeyden aihe. Minullakin on huono omatunto ollessani epäkelpo palvelemaan näillä kahdella kielellä ja silti en suostu luopumaan Foliostani HBL:n hyväksi. Voisiko tarve joskus voittaa halun? Tai epämukavat tilanteet intohimon?

Menipä illan joogaharjoitus tätä miettiessä...

Mitä kieliä te puhutte? Miten harjoitatte ruotsianne? Tai mitä keiliä ehkä uneksitte osaavanne?