Olen jo yli kymmenen vuoden ajan ollut kirjeenvaihdossa Venäläisen kimman kanssa. Hän löysi ilmoitukseni aikanaan eräästä kansainvälisestä kirjeenvaihtokaveriopuksesta. Yhdistävä tekijä oli muistaakseni horoskooppimme, kalat. Pohdin tässä vastatessani hänen sähköpostiinsa, että hitsi vastahan kirjoitin paperille, hain postimerkkejä ja metsästin Par avion-tarroja postista. Ja vastausta odotin viikkoja. Nyt hän vastaa tunnin sisällä, ja minä muotoilen kirjettä, sähköistäkin viikkoja. Koneen rikkouduttua jouduin kirjoittamaan jälleen kirjeen saadakseni hänen sähköpostiosoitteensa. Hyvä, että oli postiosoitekaan ajantasainen!Tuli kiva fiilis pudottaessani sen kuoren laatikkoon :)
Tähän sunnuntaihin mahtui kyllä muutakin kuin pohtimista (vai vanhan perään haikailua...?). Kävin kaverin kanssa Valtterin kirpparilla pöyrähtämässä ja sen jälkeen vielä kaupungilla etsimässä tyylipostauksessani listaamiani kevään must-juttuja. Ei se kirpputori ole ihan mun ostopaikka, en löytänyt kuin pieniä kokoja ja kalliita huiveja. Tinkiä olisi kai pitänyt... Mutta myyntiä aion piakkoin kokeilla. Pino pitkään käyttämättöminä olleita vaatekappaleita huojuu jo sängyllä. Hyvä saada tilaa kaappiin, eikä ainoastaan uusien mahtuaksi sisään. Vanhoista vaatteista luopuminen tuntuu ihan puhdistavalta.
1 kommentti:
joo postia on mahdottoman kiva saada, mutta käsinkirjoitettuna vastata on jo työläämpää. en ole koittanut vielä sähköpostilla kirjeenvaihtoa! tulenkohan edes koskaan koittamaan.?
Lähetä kommentti