Muukalaisvihasta

Eilinen oli oikein onnistunut ilta. Virgin Oil hoiti osansa kuin lupasi, tarjoili italialaistyyppistä ruokaa ja tunnelmaa. Sieniraviolini olivat maukkaita, Mikon pihvi mallikelpoinen ja jälkiruoaksi nautitut tiramisut ihanan raikkaita eikä ollenkaan liian makeita. Talon viinikin saa kehuja makunsa ja hintansa yhdistämisestä. Illallisen äärestä siirryttiin sitten viettämään iltaa baarin puolelle ja sieltä Mikonkadun Public Corneriin, missä tosin 0.33 Crowmoor hintaan 5,80 hirvitti.

Hyvin sujui siis kotimatkaan asti. Hypättiin bussista omalla pysäkillä ja jatkettiin juttua ensin italialaisen varustamon ostamasta Finnlinesista, siitä miten ulkomaalainen osasi tulla Suomeen ostamaan varustamoa. Koiran jätöksiä väistellessä vaihdettiin uutiseen, missä kulkija oli Espoossa ympyröinyt koiran kakkoja punaisella spraymaalilla ja ruodittiin tempauksen syitä ja seurauksia. Jos se vaan saisi koiranomistajat toimimaan... Mielenkiintoista oli kotipihalle asti, kunnes edellämme koko matkan kävellyt tummaihoinen mies kääntyi rajusti ympäri, lähestyi meitä harppoen ja alkoi huutaa miten haukumme häntä koiran paskaksi. Seisoimme molemmat ällikällä lyötyinä ja yritimme selittää, että puhuimme jalkakäöytävillä lojuvista koiran kakoista emmekä hänestä! Selitys ei mennyt läpi vaan meitä kehotettiin työntämään sormi jos joku muukin elin sinne minne aurinko ei paista ja painua sen jälkeen taivaan vastakohtaan. Mies tykitti rumimmat tietämänsä kirosanat, kuitenkaan selvästi tietämättä mistä meitä haukkui. Oli hän kuullut sanan paska ja ulkomaalainen tulee Suomeen, muttei selvästi ymmärtänyt tai kuullut sanoja spraymaali tai ostaa varustamo, ja osaanut irrottaa itseään puheesta. Tuli pelottava tunne siitä, että herra voisi oikeasti käydä päälle.

Tilanne pani meitityttämään muukalaisvihan tai tutummin rasismin nykyistä luonnetta. Se ei enää ole varattu valkoihoisille, se ei ole valkoisen toisilleen antama asenne vaan siitä tuntuu tulleen osa tummien identiteettiä. Onko rasismi antanut joillekin heille jonkinlaisen pohjan identiteetille, sillä voi nykyisin sulkea kaiken tylsän kohtelun ja kokea aina olevansa uhri? Rasismista voi syyttä ketä vain, ja silloin ei selittelyt auta. Rasismi on pahin rikos olisi aiemmin tapahtunut mitä tahansa. Kerran eräs ei päässyt bussiin, koska oli maksamassa lippua 50, 20 ja 10 sentin kolikoilla. Kuski ei ilmeisesti osannut laskea ja heitti matkustajan ulos rasistisena, kun summan oikeellisuudesta ja kolikoiden käytöstä oli käyty lyhyt keskustelu. Matkustaja oli rasisti, syy lian pienet kolikot. Niin mekin olimme eilen puhuessamme aidasta ja hän aidan seipäästä, juttelu oikeasta aiheesta ei miehen päätä kääntänyt. Ehkä hänellä oli ollut huono päivä, ehkä hän oli kokenut rasismia aiemmin, varmastikin. Mutta miksi ennakkoasenne on, että suomalainen on aina rasisti? Anteeksipyyntö ei riitä, koska sen vilpittöämyyteen ei uskota. Selittely ei auta, koska se on aina vain selittelyä. Puhe yleensä ei auta, sillä sitä ei uskota. Mitä silloin pitäisi tehdä? Juosta karkuun? Ainakin, jos jaloista lähtee. Mutta juosta karkuun omassa maassa syyttömänä... Muutamat ovat mustanneet maahanmuuttajien maineen samoin kuin muutamat ovat tehneet sen valtaväestön osalta. Ja nyt jokainen saa pelätä vastapuolen tulkintaa puheensa aiheesta.