Matka jatkuu jalleen

Piti tulla ulos kokeilemaan, miltä +40asteen lämpötila tuntuu. Jonkun mittarin mukaan Adelaidessa olisi vielä ainoastaan +32, mutta minä äänestän tuota neljääkymppiä lähestyvää lukua. Ei viitsi edes lähteä minnekkään ilmastoidusta hotellista, ainakaan pidemmälle kuin tähän parvekkeelle. Eilen kävin maistelemassa Australian parasta suklaa Haigh'sin myymälässä ja sivistin itseni Migration museossa. Tiesittekö, että Australiassa on 60-luvulle asti suosittu valkoisia, mieluiten Englannista tulevia siirtolaisia ja muilta on maahan pääsy estetty kielikokeen avulla. Kielikokeessa kun ei ole ollut kyse englannin osaamisesta vaan filipiiniläiselle maahanpyrkijälle on voitu antaa tulkittavaksi teksti ruotsin kielellä! Tai millä tahansa Euroopan kielellä, jota ei haluttu henkilö ei varmasti osannut. Australian haluttiin pysyvan valkoisena, englantilaisena maana. Loppupaivan kavelin puistoissa, ja loysin vihdoin toivomani Adelaiden. Ei tama hassumpi paikka olekaan. Sateenkaariloreja lentelee puissa ja koulujen soutujoukkueiden harjoituksia on mukava seurata kaupunkia halkovalla joella.

Jonkinlaisia kaupungin maskotteja ovat nama pronssiset possupatsaat.

Maan parasta suklaata!

Eilen sain siis kyydin takaisin kaupunkiin isäntäperheeltä ja kahden viikon rupeama caravan parcissa oli ohi. Paikan eristäytyneisyydestä johtuen meille kehittyi helpperiden kesken todella hyvä yhteishenki, ja jengi oli taas vaikea jättää taakse. Maanataina järjestimme illanistujaiset, joihin olimme hakeneet kunnon tarjottavia kaupungista (keskuudessamme oli hetken kaksi kunida, joilla oli avain vapauteen eli auto!): neljää eri suklaata, kahta laatua keksejä, kaksia sipsejä ja karkkia. Emme olleet kukaan syöneet suklaata viikkoon, ja kerrankin bileistä tuttu "voinko ottaa lisää, jos kukaan muu ei ota" oli tiessään. Napsimme kaikki tarjottavia tasaiseen tahtiin, tyytyväisinä riittävästä valikoimasta ja hyvistä mauista. Tiistaina taas kävimme kuutamouinnilla ja ihailimme melkein täytenä mollottavaa taivaan edamia. Paikka oli kyllä luontonsa ja meren läheisyyden takia aika makee, ja merivesi lämmintä kuin kylpyammeessa.

Meidan paikkamme ei nay kuvassa, vaan taustalla siintaa viikonlopun viettajien pienia taloja.

 Kuvat on otettu eri paivina, silla nousuveden korkeus vaihtelee, mutta tassa on laheinen rantamme. Mangrovekasvuston valista avautuu aava meri.

Tassa caravan parcin yhteyteen rakennettu kavelyreitti, jonka avulla voi tutustua paremmin paikan kasvustoon ja elaimiin, tai seurata auringon laskua horisonttiin...

Aamupalapaikkamme.

Mutta koska matkustuksesta tässä on kyse, on tänään aika vaihtaa täysin maisemaa. Astunkin tänään Perthiin menevään Indian pacific-junaan, joka on perillä maan toisella laidalla vasta lauantai aamuna yhdeksältä. Hyvin jännittävää!