torstai 15. elokuuta 2013

Kotona jälleen...


Nyt taitaa blogin sisältö muuttua "uuden" elämän ihmettelyksi ja ankaran työnhaun ruotimiseksi, menihän pitkä seurustelusuhde poikki matkalla eikä vanhaan työhönkään ole enää paluuta. Pitää siis ihmetellä mites sitä nyt omassa elämässä taas elettiinkään. Ainakin sen verran olen ajatellut, että alan kirjoittaa nimeni taas K:lla, virallisesti ja suomalaisittain, sen verran olen kasvanut, ettei enää kikkailut kiinnosta. Ja sehän oli vieläpä erikoista tuolla maailmalla! "K:lla? Ja kaksi ii:tä? Oletko ihan varma? Ja kaksi ss:ää sukunimessä? Erikoista." Olen siis viimeisen 15 vuotta käyttänyt etunimessäni C:tä. Saa nähdä kuka vanhoistakaan kavereista muistaa oikean kirjoitusasun. Silmälasit myös vaihtuu keltaisista ruskeisiin heti, kun pääsen miellyttävän optikon pakeille. Kolmenkympin kriisi jatkukoon, hienoa löytää itsestä ihan uusi puoli!

Uudistusvimmassa olen kotona jo siivonnut kirjahyllystä hyllyllisiä roinaa kierrätykseen ja roskiin: oppikirjoja, tukuttain pääsylippuja, kaupunkien karttoja, seitsemän versiota gradusta... Miksi ihmeessä sitä kaikkea on säästänytkään? Vaatekaapistakin heitin rytkyjä pois. Avaa kummasti silmiä, kun vuoden pärjää yhden 20kilon rinkan sisällöllä, ja uusia ostaa vasta kun vanha on kulutettu loppuun (ne viiden euron hellevaatteet, kun ei aina kovin kauaa kestäneet). Tajuaa, ettei paljoa tarvi, eikä lopulta haluakaan! Oli ihanan helppoa valita neljän paidan ja kaksien housujen välillä. Niin, henkäisin kyllä kun avasin ensimmäistä kertaa asuntoni oven ja näin kaiken tämän maallisen mammonani. En aloittanut kotiin paluuta suinkaan repun purkamisella vaan ekan illan ilahdutin naapureita kirjojen lätkäisyillä yömyöhään... Ja viideltä heräsin kirkkaaseen sarastukseen ja aloitin taas! Sori! Nyt ei enää aurinko herätä ja saatte olla rauhassa. Eikä yhdessä kirjahyllyssä loputtomiin siivoamista riitäkään

Hetkeksi vielä matkan maisemiin, ja sitten kerron mitä näin käytyäni ekaa kertaa kaupungilla!

Los Angelesin Venice beachillä oli auringon lasku kuin elokuvista.

San Franciscossa sai seurata maailman luokan purjehdusta, kun Ruotsin ja Italain joukkueet kisasivat Louis Vuitton Cupissa haastajan roolista syksyllä purjehdittavassa America's Cupissa. Jännää, vaikkei Ruotsin Artemis ole kovin pärjännytkään. Jenkkien haastajaksi ja lopulta koko kisan voittajaksi povataan Uutta-Seelantia.

Diner-aamiainen, huuuuh... Mutta hyvin piti nälkää pitkälle päivään. Niin, munakkaan alla on toki pari isoa pannukakkua!

Sitten Helsinkiin takaisin, käväisin eilen keskustassa avaamassa nettiliittymäni uudelleen ja ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi. Parin tunnin jonotuksen jälkeen työnhaun sai käyntiin yllättävän sulavasti ja sainpa neuvoa asiakaspalvelijaa entiseen työhöni liittyvissä asioissa! Ihme, odotin tappelua ja tenttausta, enhän kuluneen vuoden aikana ehtinyt keksiä missä olisin hyvä tai mikä minusta seuraavaksi tulisi. Nettiä avatessani huomasin hintojen pompanneen ja sopimusten muuttuneen, mutta miellyttävä neuvoja löi faktat pöytään ja myi kahden vuoden sopimuksen langattomalla modeemilla ja huippunopeudella. Jos sitä nyt taas malttaisi hetken pysyä paikallaan?

Mutta sitten se kiinnostavampi. Suomalaiset! Me olemme hyvän näköisiä ja pukeudumme tyylikkäästi, erikoisesti ja kiinnostavasti! Meitä seurataan uutisten perusteella vaikka missä maailmalla ja sieltä juuri tulleena en yhtään ihmettele. Missään käymässäni maassa ei ollut näin jänniä yhdistelmiä ja kivoja asukokonaisuuksia kuin Helsingin katukuvassa jengi osaa päällen luoda! Useille mainitsemisen arvoinen muoti saattaa merkitä lähinnä "tyylikkäitä" asukokonaisuuksia, mutta erottautuminen hoidetaan juuri niillä epäluulottomilla yhdistelmillä. Voin nyt puhua vain Helsingistä, mutta ainakin täällä ollaan värikkäämpiä ja paljon ennakkoluulottomampia kuin missään muualla maailmassa. Ihan normaaleissakin vaatteissa osaamme valita sen pienen tvistin, joka voi olla vaikka Marimekon Unikko-kumisaappaat. Rilliliikkeissäkin käydessäni huomasin, että ruskeita saa nykyisin etsiä kaikkien erikoisten väristen pokien joukosta - näin ei ollut vielä muutama vuosi sitten. Kysyntä luo tarjontaa, jes! Hyvästi siis harmaa Suomi-kuva. Me olemme myös hyvän näköisiä, muistetaan se. Ei mitään alemmuuskomplekseja enää ja Ruotsin uhkeiden blondien kadehtimista vaan pilkettä silmään kaikille. Me suomalaiset olemme eksoottisen ja persoonallisen näköisiä! Unohtakaa, että eksoottinen tarkoittaa suomeksi jotain Tyynen valtameren asukasta, sillä Amerikkalaiselle eksoottista on juuri pohjolan kuulas, vaalea ja puhdas ihmistyyppi. Hieman kankeita olemme toki sosiaalisissatilanteissa, niissä muutamissa joihin ehdin ujuttautua eilisen visiittini aikana, mutta olkoon se vain osa viehätystä.

Kauniiden ihmisten ja tyylikkäiden vaatteiden lisäksi keskustamme näyttää hyvin Eurooppalaiselta ja menevältä omalla kauniilla tavallaan. Oli oikein pistettävä näitä havaintoja eilen puhelimen muistiin, koska ei koskaan tiedä milloin vajoan takaisin suomalaisen perustilaan, jossa kaikki ulkomaalaiset ovat paljon kauniimpia, haluttavampia ym. Ei ne ole!!!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

on vaikea uskoa moista kehumista, en kyllä ole ollut hesan keskustassa aikoihin, pitäsiköhän mennä hakemaan "spirittä" jotta heräisin virkeänä peilikuvalleni, ilmeisesti.... kiitos jännittävästä vuodesta,tervetuloa kotimaahan, mitähän seuraavaksi tulee....odotteluun...

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa kotiin KAROLIINA. Hyvä
kun osaat arvostaa reissusi jälkeen
omaa suomalaista etunimeäsi. Kyllä
täältä Suomesta paljon hyvää löytää,
mutta jokusen kuukauden päästä taas
huomaat, että tämä meidän arki on
sitä samaa mitä se oli ennen seikkai-
luasi. Vuosi reissussa on varmasti
opettanut sinulle paljon ja sen jo
tekstistäsi huomaa. Hienoa saada
sinut kotiin . e.