Ash***kartelua

Ihan rehellisesti minä vihaan askartelua, paskartelua. Vihaan sitä, kun tiedän juuri kuinka hyvän näköistä jälkeä pitäisi tulla eikä käsi ole tarpeeksi vakaa eikä taiteellinen toteutus paras ominaisuuteni. Ja kädet hikoo. Tänään oli kuitenkin tartuttava värikynään ja pensseliin, sillä en tajunnut pakata rinkkaan matkaltani valmiita lipputuotteita mahdollisiin kotiin paluu juhlallisuuksiin eikä Suomesta oikein löydy jenkkilipun lisäksi muita vaihtoehtoja... Olisi siis pakko alkaa askarrella.

Vesivärin tavoin veteen reagoivat puuvärini toivat kuitenkin helpotusta urakkaan. Ei tarvinnut värittää rystyset valkoisina, vaikka asento kyllä lopulta muistutti ala-asteen kuvistunteja, olin niin ihmeellisessä kumarassa ja ranne epäinhimillisessä kulmassa, ettei oo todellista... Haha, mutta minkäs sitä ei tekis koristeiden eteen, mikään ei oo liikaa vaivaa hyvästä tunnelmasta!

Taikuutta! Ei tarvi niin stressata kynän jäljestä, kun vesivärin valööritkö ne oli on hienoja ei-niin-tasaisinakin. Isommissa koristeissa päädyin sitten myös muiden vierailemieni maanosien esittelyyn, kuvia lauantain jälkeen - jännitys säilyköön. Eli tulossa on sellainen "Maailman ympäri - vihdoin Suomessa"-ilta. Musiikki voisi vaik olla hulaa, karkit on Suomesta... Ja valokuvat vaikka mistä, sain nimittäin kesytettyä kaikki 6000 kuvaa, ja nyt on 570 otosta esittelyssä. Vieraille on varmaan juotettava kahvia, ennen kuin se maratoni aloitetaan.

Ja tässä, illan eka valmis lippu tikussa, tikkulippu, lipputikku... Valöörit kohdillaan?