Työ, työttömyys, mol.fi

Kotona oleminen ja työn etsiminen on ollut viimeisen kuukauden yllättävän miellyttävää. Paikkoja ei ole löytynyt montaakaan, mutta silti aika on kulunut siivillä. Maanantaina on aina maanantai-fiilis, vaikken töissä olekaan ja perjantaina taas hogaa pohtivansa mihin se viikko taas katosi. Selailen joka päivä mol.fi:tä, mutta huomattavasti sieltä nousee esiin paikat, joihin haetaan juuri tiettyä erityisosaamista omaavia hakijoita tai sitten hoiva- ja huoltopuolen osaajille. Lähihoitajana, sairaanhoitajana, siivoojana, myyjänä, tarjoilijana, sihteerinä tms tuntuis työllistyvän. Tai sitten haetaan johtajaa, ylitutkijaa, asiantuntijaa ja ilmoituksessa kerrotaan työn vaativan tätä ja tätä erityisosaamista ja kokemusta, mutta tuskin koskaan hakijaa luvataan kouluttaa työhön. Mitä tämä nyt on?! Varmasti tuolla jossain on aina se yksi, joka osaa juuri haettavat erityisjutut, on jo ollut alan töissä ja käyttänyt sitä yhtä kryptistä tietokoneohjelmaa, mutta herää myös kysymys pedataanko tällä paikkaa talon sisältä hakeville? Eikös avoin hakumenettely ole nykyisin jotenkin laissa säädetty ja työtä ei saa suoraan antaa jo olemassa olevalle kandidaatille? Tietty yksi syy on myös, että nykyään ihmiset on kouluttautuneita ja hakevat suoraan "koulutustaan vastaaviin paikkoihin" eli eivät aloita alhaalta vaan pyrkivät heti keskiviivan yli asiantuntijatehtäviin. Minähän olen myös päättänyt pitää vielä hetken, ainakin vuoden vaihteeseen saakka, kiinni pyrkimyksestäni päästä akateemisen loppututkinnon vaativiin hommiin. Kolme hakemusta on tällä hetkellä vetämässä: yksi UM:ssä ja kaksi vanhassa työpaikassani. Pidetään peukut pystyssä... Miksi? Hmm, haluaisin, että tutkinnosta olisi jotain hyötyä ja hieman reilumpi palkkakin jo alkaisi kiinnostaa.

Paikkoja Mollissa on koko Suomessa tällä hetkellä 10 168 ja Uudenmaan alueellakin 3716. Luvussa on mukana aivan kaikki alat, jotka työkkäri listaa. Ja aina vaan mättää. Monessa mielenkiintoisessa ilmoituksessa osaamisen lisäksi hakijan toivotaan olevan esimerkiksi "valmis itsenäisen ja haasteellisen työkentän tehtäviin". Alkaessaan verrata itseään haettuihin ominaisuuksiin, alkaa aprikoida olenko? Jos en olekaan? Haen kyllä haasteita, mutta miksi kaikki tuntuu sitten lopulta liian haasteellisilta? Jobin nimi on jotain outoa, firma nevöhöörd, kääk! En ole vielä tuollainen, valovoimainen osaaja. Jos hakija yrittää brändätä itseään mahdollisimman dynaamiseksi, taitavaksi ja sukkelaksi, kiinnostavaksi tyypiksi, tekevät yritykset samoin. He haluavat erottua ja erottaa hyvät parhaista. Suhtautuuko sitä liiankin kriittisesti itseensä, osaamiseensa ja etenkin mahdollisuuuksiinsa oppia? Ajatteleeko monikin, että uuteen paikkaan mennessä pitäisi olla jo osaaja?

Entäs sitten, kun tv:ssä tai lehtihaastattelussa tulee esiin jokin kiinnostava työ, mutta pakollinen seuraava kysymys kuuluu miten siihen pääsisin? Kun ajattelee, ei sitä kiinnostavaa työtä mahdollisesti ole ollut alunperin olemassa eikä siihen johtavaa suoraa tutkintoakaan tunneta, vaan jutussa mainittu osaaja on ehkä paikkansa ja osaamisensa itse itselleen luonut, tehnyt töitä työn eteen. Olisiko sitä seuraavaksi lähdettävä etsimään se oma mielenkiinnon aihe ja alkaa sitten toteuttaa uutta urapolkuaan, alhaalta ylös?

Tosiasiassa odotan ainakin tammikuuhun.