keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kehotyyppini ruokavalio

Aloitin Suomeen palattuani niiden kymmenen ekstra kilon kauhistuttamana ruokavalioremontin ja päädyin vanhasta muistista Michel Montignac-ruokavaliolle. Se olis kai nykyään sama kuin karppaus, mutta inhoan tuota sanaa syvästi, joten olen paljon mielummin Montignac-ruokavaliolla, ja sopivissa tilanteissa vaikka keliaakikko, mutta kieltäydyn karppaamasta! No idea on sama, vähän hiilihydraatteja ja runsaasti kasviksia rasvan määrästä niin kamalasti välittämättä. Tosin rasvakin on kasvirasvaa, hyviä öljyjä, pähkinöitä tai juustoa. Olen noudattanut ruokavaliota vuosia sitten, pudottanut painoa, mutta myös viettänyt elämäni ainoan flunssattoman talven. Se jäi mieleen, kun pienintäkään nuhaa ei ilmaantunut muiden pärskiessä ympärillä.

Australiassa yhden perheen liikunnan himoinen äiti tutustutti minut kehotyyppeihin, joita on kolme. Lyhyesti sanottuna tyyppi yksi ei liho söi hän mitä vain, tyyppi kaksi lihoo, mutta pysyy ihanne painossaan kohtuullisella harjoittelulla ja saa lihasmassaa iisisti. Tyyppi kolme lihoo helposti, mutta laihtuu hitaasti. Jeps. Katson sopivani noista kolmesta tähän viimeiseen eli numero kolmosen alle. Tutustuttuani kehotyyppeihin lähemmin hogasin, että kolmosille vähähiilarinen dieetti on suositeltu ja kokemuksestani se on myös toimiva. Painoa ei ole järkyttävästi pudonnut, mutta kehon koostumus on sopusuhtaistunut. Suurimpana yllätyksenä, oikeana superbonuksena tai valtavana osinkona tuli pirteys! Olen aina ihmetellyt, miksi olin ennen pitkin päivää väsynyt, haukottelin välillä tauotta, vaikka olin nukkunut hyvin, muistanpa nuokkuneeni luennolla etupenkillä ja opettajan siitä puheensa päätteeksi huomauttaneensa... Tahto taisteli nukahtanista vastaan, mutta silmät vain painuivat kiinni (väsymys on kolmoskehotyypin yleinen vaiva). Uusi ruokavalio on kuitenkin tämän ärsyttävän vaivan hävittänyt. En haukottele enää pitkin poikin, en valittele etten jaksa tehdä jotain tai ei huvita vaan usein virtaa on riittämiin kuten olen huomannut uuden kokkailu- ja leipomisintoni myötä. Viimeisenä tuli uunista ulos macaroneja, joita en tosin taida enää toiste kokeilla vaan pysyn ihan ostoherkuissa. Ja sokeriahan Montignac suosittaa karttamaan, mutta low carb-ruoalla makeanhimo kokemuksieni mukaan katoaa itsestään. Siinäpä jo toinen tervetullut bonus.

Ruokavaliosta kodinhoitovinkkiin!

Sitten kun olette päättäneet luopua sokerista tai sitä ei ole tullut kaivattua enää viikkoihin, tulee tässä kodinhoitovinkki, johon sen kaapissa seisovan sokeritopan voi käyttää. Pesin eilen kylppärini lattian todella pitkästä aikaa ellei jopa ekaa kertaa yhdeksään vuoteen kontallani hinkaten ihan puhtaaksi. Miksiköhän vasta nyt, mm-m, hyvä kysymys! Kaakeleissa oli pinttynyttä, kynnellä irti lähtevää ruskeaa likaa, jonka halusin irti. Eka koitin Vimillä ja hankaussienellä, mutta muutaman laatan jälkeen järkyttävä painaminen ja hinkkaaminen alkoi ärsyttää. Kuten tiedätte, lattian kuuraus ei ole se helpoin homma. Tässä kohtaa keksin, että sokerillahan voi helposti kuurata hellan levyjen mustuneita reunuksia, joten miksi ei pinttyneitä kaakeleita. Sirottelinkin siis sokeria vimisille kaakeleille ja johan tuli jynssäämisestä helpompaa! Sokerikiteet tehostavat hankausaineen likaa irrottavaa ominaisuutta, mutta sulavat kuintenkin pois ennen kuin ehtivät alkaa naarmuttaa pintaa. Jep, eli sinne voitte ne turhat sokerit nyt käyttää, kodin puhtauteen! Peffan lihaksetkin kiittää harjoituksesta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

hyvä vinkki, kiitos...toi sokeri siivous.. onnea diettiin...